Vihreää siirtymää

Torstai 16.11.2023

Istun Euroopan alueiden komitean kokouksessa, jossa keskustellaan konkreettisesti. Mitä me ollaan saatu aikaan ilmasto- ja energia-asioissa Euroopassa? Paljon. Väittäisin.

Meillä on kunnianhimoinen ilmastolaki, jota toteutamme joka jäsenmaassa ja paikallistasolta. Tahtotila päästöjen vähentämiseksi on kasvanut koko ajan. Jokaisella maalla, alueella, kunnalla, yrityksellä ja järjestöllä on oma suunnitelma vähentää kulutusta, kierrättää tehokkaammin, säästää energiaa ja tehdä toiminta vähäpäästöiseksi. 

Mitä paikallisesti on tapahtunut? Kiertotalous on tullut jäädäkseen - enää ei jätettä viedä kaatopaikalle vaan jätteet kierrätetään, teollisuuden päästöt ovat laskeneet huimasti ja siirrytty tuotannossa vihreisiin ratkaisuihin - tästä esimerkkinä hiilivapaan teräksen tuotanto, Venäjältä tuotavan energian lopettaminen, uusiutuvien energiamuotojen lisääminen - tästä esimerkkinä oma maakuntani, jossa tuotetaan lähes puolet Suomen tuottamasta tuulivoimasta. Palveluita on digitalisoitu. Tässä vain muutama esimerkki.

Mitä kansalaisten tasolla on tapahtunut?

Elämä on valintoja. Miten liikun, kulutan, mitä syön ja olenko osa ratkaisua vai ongelmaa. Oulussa pyörillään kesät talvet ja siirrytään asteittain joukkoliikenteessä sähköbusseihin. Me kierrätetään ja muutetaan kotien energiaratkaisuja. Lähiruokaa on ostettavissa. 

Euroopan tasolla vihreän siirtymän työ on kesken. Siksi nostin kokouksessa esille seuraavia asioita:

• Edelleen varmistettava eri rahoitusten käyttö ja saatavuus paikalliselle tasolle
• Hyvien käytäntöjen, ideoiden, esimerkkien, liiketoiminnan avaaminen ja jakaminen
• Paikalliset olosuhteet pitää huomioida ympäristö, energia ja ilmastoratkaisuissa. Ei ole yhtä samaa muottia, jolla kaikkien alueiden asiat ratkaistaan. Kun aamulla lähdin Oulusta, meillä oli ohuesti lunta ja -14 astetta pakkasta. Samat rakentamisen, liikenteen tai energian tuotannon normit ja lainsäädäntö ei onnistu meillä ja Kanariansaarilla. EU;n yhteisiin tavoitteisiin voidaan päästä sallimalla paikalliset ratkaisut.

Euroopan energiakriisistä

Torstai 24.11.2022

Osallistuin menneellä viikolla Euroopan alueiden komitean kokouksiin. Keskustelimme Euroopan tasolla energiakriisistä ja varautumisesta. Eurooppaa koettelee kriisi toisensa perään. Ensin korona ja sitten sota. Venäjän sota Eurooppaa vastaan on otettava tosissaan. Samalla kun mietimme omavaraisuutta ja varautumista energian sekä ruuan suhteen, emme saa unohtaa ukrainalaisten hätää nyt talven kynnyksellä.

Emme saa olla Euroopassa riippuvaisia Venäjän tai Kiinan raaka-aineista. Esimerkiksi akkumineraalit , joita tarvitaan muun muassa sähköautoilun lisäämiseen tai komponentit vesihuoltoon on löydyttävä Euroopasta. Venäjä ja Kiina ovat pitäneet meitä pinteessä vuosikymmeniä.

Euroopan tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiseen ja energiatuotannon viherryttämiseen ovat koetuksella. Varsinkin monet Keski-Euroopan maat ovat palaamassa hiilikasojen aikaan. Mistä löytyy maakaasulle ja hiilelle korvaavaa energiaa? Uusiutuvia on otettu käyttöön etanavauhdilla. Energian hinta ja saatavuus lyö takapakkia hiilineutraalisuustavoitteille. 

Katsetta pitää kääntää pohjoiseen: meillä on runsaasti raaka-aineita käytettävissä kestävällä tavalla. Käytämme uusinta teknologiaa, energiaa tuotetaan lisääntyvästä uusiutuvista lähteistä, käytämme älykkäitä sähköverkkoja, teollisuus on pian hiilivapaata ja uusiutuvat luonnonvarat ovat käsillämme. Kysymys kuuluu, osaammeko EU:ssa käyttää niitä? Tietenkin tarvitsemme infraa, työntekijöitä ja EU:n mielenkiintoa, jotta kaikki saadaan käyttöön.

Kannatan hajautettua energituotantoa: yli puolet Suomen tuulivoimasta tuotetaan alueellani, vetytalous etenee, pienydinvoimaloita on suunnitteilla ja saamme metsäteollisuuden sivuvirroista paljon biomateriaalia. Pyrimme eroon turpeesta - mutta tämä on huoltovarmuudelle ensisijainen materiaali.

Tarvitsemme myös energiansäästötoimia. Oulun listalta löytyvät muun muassa: energiakatselmuksia, aurinkopaneeleita, ilmanvaito, lämmitys, käyttöveden lämpötilaa lasketaan, valaistus, autojen sisätilalämmittimet kielletään, jalkapallokentän tekonurmea ei lämmitetä, uimahallien allaslämpötilaa lasketaan ja saunoja lämmitetään rajoitetusti. Näistä saamme ainakin miljoonan euron vuotuisen säästön.

Suomi on saari Euroopassa. Jos Itämerellä tapahtuu onnettomuus, huoltovarmuus on koetuksella. Suomella on yhteistä rajaa Venäjän kanssa 1300 kilometrin. Tärkein tehtävämme on pitää raja-alueella alueet asuttuna, elinvoimaisina ja hyvin varusteltuna. Samalla tarvitsemme myös raide ja tieyhteydet pohjoisesta Ruotsin ja Norjan kautta maailmalle.