Keskustelua lastensuojelusta

Perjantai 24.11.2017 klo 15.34

Viime päivinä on keskusteltu laajasti lasten asioista. On harmillista, että lasten pahoinvointi, huostaanotot sekä lastensuojeluilmoitukset kasvavat. Kehitys on kerta kaikkiaan katkaistava. Puuttuminen epäasialliseen lasten kasvatukseen, hoivaan ja hoitoon on tärkeää, mutta pystymmekö tekemään jotakin ennen kuin rysähtää? Miksi apua saadaan vasta kun on tehty lastensuojeluilmoitus?

Eduskunta on lisännyt tällä vaalikaudella kuntien valtionosuuksia ja olisi kohtuullista, että kunnissa niitä käytettäisiin sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Lasten ja perheiden palvelut aiotaan nyt koota yhteen, jossa katsotaan paremmin kokonaisuutta. Apua ja tukea on saatava oikeaan aikaan ja yhdestä paikasta.

Lastensuojelutyössä työskentelevät kokevat työssä uupumista ja riittämättömyyttä. Henkilökunta vaihtuu tiheään. Yksikään laki tai hoitajamitoituksen tarkistaminen eivät poista lasten ongelmia. Tarvitsemme useita muutoksia.

Näen, että lastensuojelun menojen lisääntymisen tarve on pysäytettävä. Syyttäviä sormia kuntia, kaupunkeja, lastensuojelun työntekijöitä tai eduskuntaa kohtaan on riittävästi. Tässä tilanteessa herää kysymys: mikä meitä aikuisia vaivaa, kun emme pysty huolehtimaan lapsistamme? Huostaanotot ja lasten pahoinvointi kumpuaa koko perheen tilanteesta. Lasten oireiden hoitamisen lisäksi katseet syytä kääntää meihin aikuisiin.

Tunnista, että aikuisten ongelmat, pahoinvointi, työssä uupuminen ja henkinen jaksaminen ovat usein koetuksella. Olemme kuitenkin ensisijaisesti vastuussa lapsistamme. Aikuisten hätään on haettava apua ja vertaistukea. Yksin ei kenenkään pidä jäädä ongelmia hautomaan. Varhaista puuttumista ja apua on esimerkiksi meidän jokaisen lähimmäisen kyky tunnistaa avuntarve ja auttaa resurssiemme mukaan.

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemana on yhdessä. Kasvatustyössä ja lasten hoivaamisessa tarvitaan meitä kaikkia. On aika tehdä välittävän vanhemmuuden rytiliike. Siihen tarvitaan meitä kaikkia.