Istuntokausi alkuun kovalla politiikalla?

Tänään lähtee uusi istuntokausi käyntiin ryminällä, kun eduskunnassa puhutaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Vai lähteekö sittenkään? Hallitus tuo eduskunnalle keskusteltavaksi selonteon, jonka ulkopuolelle on jätetty puolustuspolitiikallemme keskeinen kysymys: puolustusvoimien rahoitus tulevaisuudessa ja mm. varuskuntien lakkauttamiset.

Nämä asiat hallitus päätti viedä läpi parlamentaarisen päätöksenteon ulkopuolella, erikseen alkuvuonna tekemillä päätöksillään. Nyt eduskunnalle ei riitä juurikaan tärkeistä kysymyksistä mitään päätettävää, täällä vain keskenämme jutellaan. Selonteossa hallituksella olisi nyt ollut mahdollisuus linjata puolustusvoimien vuoden 2015 jälkeisestä rahoituksesta, mutta siihen se ei pystynyt. Tämä päätös jätettiin seuraavan hallituksen kontolle.

Keskusta edellyttää, että hallitus tuo eduskunnalle linjauksen kotimaisen puolustusteollisuuden tulevaisuuden turvaamisesta. Vaikka kannatammekin pohjoismaista ja eurooppalaista yhteistyötä, pelkkä puolustusyhteistyö ei riitä, jos oma puolustuksemme on retuperällä.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko noudattelee tuttuja kaavoja. Tämä on myös hyvä asia, jottei ulkopolitiikkamme olisi turhan tempoileva. Puolustuksen strategiset perusvalinnat ovat säilyneet muuttumattomina. Näitä ovat yleinen asevelvollisuus, koko maan kattava alueellinen puolustus ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Keskustan eduskuntaryhmä painottaa, että Suomen huoltovarmuus on pystyttävä aina varmistamaan kotimaisin voimin.

Selonteolla on ylevät tavoitteet Suomen vaikuttavuuden lisäämiseksi kansainvälisesti. Valitettavasti todellisuus puhuu rumempaa kieltä. Lähetysverkostoa karsitaan ja kehitysyhteistyöpanosta vähennetään. Tappio YK:n turvallisuusneuvostoäänestyksessä ei lupaa hyvää meille suomalaisille. Hyvät suhteet ulkomaihin kun ovat usein myös menestyksekkään vientiteollisuuden perusta.

Hallituksen päätös jättää kovat puolustuspoliittiset päätöksen selonteon ulkopuolelle, ja selonteon epärealistiset ulkopoliittiset tavoitteet eivät sittenkään lupaa kovaa poliittista vääntöä, vaan pikemminkin hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pehmeää lässähdystä.