Oulu ja puheenjohtajuusPerjantai 21.2.2020 Olen osallistunut kuntapolitiikkaan yli puolet elämästäni. Tulin valituksi Haukiputaan valtuustoon juuri täytettyäni 18 vuotta. Se mitä ympärillä läheisesti tapahtuu on kiinnostanut minua aina. Saappaat politiikassa ovat kasvaneet erilaisten luottamustehtävien kautta: koulun oppilaskunnasta, maakuntahallituksen pöydästä eduskuntaan ja sieltä Euroopan parlamenttiinkin. Olen saanut oppia, kasvaa ja kokea paljon politiikan myötä. Onnistumisista on tuuletettu mutta erityisesti pettymyksistä olen oppinut kaikkein eniten. Yhteistyöverkostoja, ystäviä sekä tuttavia on kertynyt vuosien varrella valtavasti ympäri maan ja yli puoluerajojen. Brysseliin tuli luotua myös hyvä kontaktipinta. Keskustan Oulun kunnallisjärjestö, yhdessä valtuustoryhmän kanssa, nimesi minut Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajaehdokkaaksi. Paikka tuli täytettäväksi, kun puheenjohtaja Kyösti Oikarinen toivoi jäävänsä eläkkeelle ja osallistumaan päätöksentekoon valtuutettuna. Valtuusto tekee lopullisen valinnan maanantaina 24.2. kokouksessa. Olen tehtävästä erittäin innostunut ja kiitollinen. Edessä on kova vuosi Oulun kuntatalouden tervehdyttämiseksi, valtakunnallisiin uudistuksiin vastaamista, isojen infrahankkeiden rahoituksen lobbaamista ja erityisesti poliittisen päätöksenteon ilmapiirin ja yhteishengen nostamista. Oulu voi olla kokoaan suurempi pohjoisen veturi, jos löydämme koko seudulle lisää myönteistä myötätuulta. Innoissaan uuden edessä! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oulu, kaupunginhallitus, puheenjohtaja |
Tyttövoimaa!Keskiviikko 11.10.2017 - Mirja Vehkaperä Tänään keskiviikkona vietämme kansainvälistä tyttöjen päivää. Onnea tytöt! Jokaisella tytöllä maailmassa pitäisi olla mahdollisuus koulutukseen, toimeentuloon, kasvaa turvassa väkivallalta ja syrjinnältä, päättää itse naimisiin menostaan ja perheen perustamisesta sekä osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Näin ei aina ole. Tytöt ja naiset kohtaavat syrjintää ja epätasa-arvoa eri puolilla maailmaan. Tutkimustenkin mukaan yksi parhaimmista keinoista vähentää köyhyyttä maailmassa on tyttöjen koulutus. Pekingissä vuonna 1995 järjestetyn neljännen naisten asemaa käsitelleen maailmankonferenssin merkittävin anti, Pekingin julistus ja toimintaohjelma, linjasi muun muassa, että kasvatus ja koulutus ovat ihmisoikeus ja välttämätön keino tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiseksi. Noin 62 miljoonaa tyttöä ei maailmassa pääsee kouluun. Koulutuksen esteitä on monia. Osalla perheistä ei ole varaa kouluttaa kaikkia lapsiaan ja usein silloin vanhemmat kouluttavat vain poikansa. Myös lapsiavioliitot ja varhainen äidiksi tulo ovat yksi syy tyttöjen opintojen keskeytymiseen. Yli 64 miljoonaa tyttöä maailmassa on avioitunut alaikäisinä. Suurin osa heistä vasten tahtoaan. Tyttöjen koulutustason nostaminen vaurastuttaa yhteiskuntaa. Hyvän peruskoulutuksen saanut tyttö avioituu ja hankkii lapsia todennäköisemmin vasta aikuisena, huolehtii omasta ja perheen terveydestä sekä tuntee omat oikeutensa. Sukupuolten välinen tasa-arvo on ollut jo kauan tärkeä osa Suomen kehityspolitiikkaa. Onneksi on olemassa monia keinoja auttaa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumista. Päättäjinä voimme vaikuttaa ratkaisullamme, millaiseksi muovaamme yhteiskuntaa ja maailmaa tytöille. Jokainen meistä voi osallistua esimerkiksi osallistumalla vapaehtoistyöhön, lahjoittamalla tai levittämällä tietoa tyttöjen asemasta maailmassa. Kaikki erittäin tärkeitä keinoja. Vaikka tämä päivä on muistutus siitä, kuinka paljon meillä on tehtävää tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolesta, samalla se on juhlapäivä maailman tytöille. Tytöissä on valtava potentiaali ja mahdollisuus. Tyttöjen aseman parantaminen heijastaa koko yhteisöön ja yhteiskuntaan. Meidän tehtävänä on tukea heitä ja luoda maailma, jossa kaikki tytöt ja naiset ovat tasa-arvoisessa asemassa ja pääsevät toteuttamaan itseään ilman syrjintää. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tyttöjen päivä, tasa-arvo, ihmisoikeudet, koulutus |
Mätäkuun juttuja?Torstai 7.8.2014 Takana on erittäin surullinen uutiskesä. Kuumien kesäsäiden keskellä olemme joutuneet lukemaan uutisia Gazan sodasta, Ukrainassa alas ammutusta matkustajakoneesta, uusista irtisanomisista, Ebolasta, Syyrian pakolaisista ja Kurdistaniin asti levinneistä levottomuuksista Irakissa. On tullut ikävä hiljaisia uutiskesiä ja juttuja Ruokolahden leijonista. Omaa iloista ja onnellista kesäaikaa on varjostanut maailman tilanne. Inhimillisen hädän lisäksi mieltä painaa konfliktien vaikutukset suomalaisten elämään, työllisyyteen ja talouteen. Venäjä vastasi EU:n talouspakotteisiin kovalla kädellä. Ruoka- ja maataloustuotteiden Venäjälle tuonnin kiellot ja rajoitukset vaikuttavat suoraan suomalaiseen elintarviketuotantoon. Myös Venäjän ylilentojen kielto on erittäin rankka isku Finnairille ja Helsinki-Vantaan lentokentän kannattavuudelle. Microsoftin irtisanomiset järkyttivät Oulua heinäkuun puolivälissä. Jo lähes joka viides oululainen työikäinen on poissa työelämästä. Jos työllisyyden eteen ei nyt tehdä tarpeeksi, alamme lähennellä Etelä-Euroopan kriisimaita työttömyysluvuissa. Maailmantuskaan emme saa kuitenkaan vaipua. Vaikeuksista on noustava voittoihin. Oulun työttömäksi jääneet asiantuntijat on saatava hyötykäyttöön. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä esitti aiemmin, että Oulun osaajat on otettava mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen järjestelmän kehittämiseen. Näitä ja muita ennakkoluulottomia avauksia tarvitaan nyt Oulussa ja koko Suomessa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, pakotteet, Oulu, Microsoft |
Uuden peruskoulun puolestaTorstai 5.12.2013 Nyt ne sitten tulivat. Maailmanlaajuiset peruskoululaisten Pisa-tulokset. Kirjoittamisen, luetun ymmärtämisen, luonnontieteiden ja matematiikan mittauksilla osaamisemme ovat heikentyneet ja erityisesti Aasian maat kirineet listojen kärkeen. Kun itseruoskinnan päivät on pidetty, katsetta on suunnattava tulevaan. Koulutus tulee olla edelleen pienen kansamme ylpeyden aihe. Korvensuoran koululaiset Oulussa vaativat homeista kouluunsa remonttiin keväällä 2013 Peruskoulutus tarvitsee tiukan tilanneanalyysin alan ammattilaisten toimesta. Yksin Pisa-tulokset eivät riitä kertomaan koulutuksen vahvuuksista ja epäkohdista. Tutkimustieto oppilasaineksen muutoksista, opetushenkilökunnan osaamistasosta, käytössä olevista pedagogisista menetelmistä ja koulutuksen resursseista auttavat hahmottamaan peruskoulutuksen todellisen tilanteen. Hallituksen leikkauslistat koulutuksesta on peruttava välittömästi. Tarvitsemme uudistamistyöhön lisää taloudellisia resursseja. Tilannetta ei helpota yhtään tehty linjaus oppivelvollisuusiän nostosta 17 vuoteen. Koulutustakuu tarvitsee täsmätoimia koulupudokkaiden auttamiseksi. Osaava ja innostunut opetushenkilökunta on voimavaramme. Opettajakoulutuksen remontti on tehtävä välittömästi. Opettajat tarvitsevat uusia pedagogisia työtapoja, eväitä erilaisten oppilaiden huomioimiseen ja työn päivittämistä yhteiskunnan vaatimusten tasolle. Raja-aidat varhaiskasvatuksen, yhtenäisen peruskoulun ja toisen asteen välillä ovat kaatuneet. Miksei tämä näy myös opetushenkilökunnan koulutuksessa? Uskallan nostaa keskustelua myös opettajien palkkauksesta, työoloista, täydennyskoulutustarpeesta sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyökyvystä. Kun opiskelin itse luokanopettajaksi, kuului opintoihin av-välineiden hallinnassa piirtoheitin. Opetusteknologia on muuttunut vauhdilla ja uusia apuvälineitä on tullut liukuhihnalla. Tekniikkaa on pystyttävä soveltamaan luonnollisesti koulutuksessa. Älytaulut, dataprojektorit ja tietokoneet menettävät merkityksen, ellei oppisisältöjä kehitetä ja uudisteta. Teknologia ei ole itsetarkoitus vaan väline uuden oppimisessa. Meillä on paljon mahdollisuuksia uusien oppimisympäristöjen rakentamisessa. Aivan toinen luku on peruskoulun sisältöjen, tuntijaon ja opetettavien aineiden uudistustyö. Viimeisin harjoitus kariutui talouskysymyksiin. Pisa-tulokset antavat signaaleja osaamisestamme. Aine- ja aihekokonaisuuksia pitää pystyä ravistelemaan. Kasvu ja oppiminen ovat hyvin yksilöllisiä asioita. Kasvatusvastuuta ei voida ulkoistaa yksin yhteiskunnalle, eikä koulutuspaineita opettajille. Ratkaisevassa roolissa ovat myös lasten ja perheiden asenteet koulumaailmaa kohtaan. Vaadimmeko opiskelijoilta liikaa vai liian vähän? Miksi lapset eivät viihdy koulussa? Ovatko vanhemmat peruskoulun voimavara vai rasite? Eriytyykö opetus liikaa oppilaiden ja koulujen välillä? Meillä on oiva tilaisuus käydä rakentavaa vuoropuhelua peruskoulun kehittämisestä. Tähän työhön olen itse valmis mukaan. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peruskoulu, PISA, opettajankoulutus, oppivelvollisuus |