Turvallisuus uhattuna

Suomi julistettiin jälleen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi. Etumatka seuraaviin jopa kasvoi edellisiin vuosiin nähden. On siis edelleen lottovoitto syntyä Suomeen. Meillä vapaus, elämänlaatu ja sosiaalinen osallistuminen koetaan muita maita korkeammaksi. Olen tuloksesta erittäin ylpeä.

Maailmalla kuohuu. Venäjän sota Ukrainaa vastaan on sota koko länsimaalaista elämänkatsomusta vastaan. Venäjän häikäilettömät toimet itsenäisen valtion, siviilien tappamisen ja oman kansansa harhauttamiseksi ovat täysin tuomittavia. Ukrainan tapahtumat koskettavat syvästi meidän yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin: demokratia, vapaus, turvallisuus ja yhdenvertaisuus. 

Venäjä on sotatomillaan eristänyt itsensä nurkkaan. Sieltä ei ole pitkään aikaan paluuta yhteisiin neuvottelupöytiin. Euroopan ja Yhdysvaltojen reagointi on ollut odotettavaa. Sanktiot ovat olleet ennen näkemättömiä, Ukrainaa on autettu taloudellisesti että sotilaallisesti sekä pakolaisia on otettu vastaan avosylin. Mitä tekee Kiina? Heidän valintansa kiinnostaa koko maailmaa.

Kun turvallisuus on uhattuna sitä osaa vasta arvostaa. Meillä ei ole paluuta aikaan ennen Ukrainan sotaa. On katsottava tosiasioita silmiin. Katsottava myös maailman karttaa. Yhteistyö Venäjän kanssa on katkennut kaikilla rintamilla. Emme pysty enää luottamaan vain omiin voimiimme Suomen puolustamiseksi. Emme voi myöskään valita naapureitamme. Mutta voimme varautua pahimpaan. Liittyminen sotilasliitto Natoon on Suomen tie.

Ukrainan sota ulottuu jokapäiväiseen arkeen. Oulussa olemme avustaneen Punaisen Ristin kautta 100 000 eurolla ukrainalaisia. Olemme myös varautuneet pakolaisiin ja heidän jokapäiväisten palveluiden järjestämiseen. Ystävyyskaupunki Odessaan olemme pitäneet yhteyttä ja pidämme edelleen. Sydäntä raastaa ukrainalaisten hätä ja sodan tuhot.

En varmaankaan ole ainoa, joka tuntee tulleensa huijatuksi. Meidän harjoittamalla diplomatialla, yhteistyöllä ja uskolla Venäjän muutoksiin ei enää ole olemassa kuin tuhkat. Olisiko tämä kaikki pitänyt aavistaa? Ehkä. Krimin valloitus antoi jo meille varoituksen. Silti nojasin parempaan yhteiseen Euroopan ja Venäjän väliseen tulevaisuuteen. 

Neuvottelut rauhasta ovat silti meneillään. Ilmassa on siis edelleen toivoa....