Isoja ja pieniä päätöksiä

Tämä kirjoitus on julkaistu Rantapohja lehdessä 3.3.2022

Vuoden alku on ollut turbulenttinen. Elämme edelleen korona-arkea, yritämme päästä normaaliin arjen järjestykseen kiinni, kolaamme ulkona ennätyksellistä lumikuormaa ja seuraamme henkeä pidätellen Euroopassa käynnissä olevaa sotaa. Tähän päälle kuorrutus jokaisen elämän iloja ja suruja.

Olet taatusti seurannut Oulussa tehtyjä päätöksiä. Täytyy tunnustaa, että tahti on ollut sen verran kova, että hiihtoladulle ei kovin ole ehtinyt. Tammikuussa saatiin päätökseen Oulun kaupungin strategia, jolla tavoitellaan niin asukkaiden, työllisyyden, yrittäjyyden kuin kansainvälisyyden kasvua. Helmikuussa puitiin johtamisjärjestelmää, asemakeskuksen ja Raksilan kaavaa sekä aloitettiin valmistautuminen hyvinvointialueen muodostamisen jälkeiseen aikaan. Saimme myös pitkään odotetun Luuppi (taidemuseo, Tietomaa ja Pohjois-Pohjanmaan museo) ratkaisun päätökseen.

Jokainen alkuvuoden päätös olisi kolumnin arvoinen. Kuluneen viikon aikana ne tuntuvat kuitenkin täysin vähäpätöisiltä ja toisarvoisilta. Ajatuksiin, yöuniin ja päivän puheenaiheeksi ovat nousseet Ukrainan sodan kauhut. Seuraamme reaaliajassa naapurimaamme Venäjän, täysin tuomittavaa hyökkäystä, itsenäisen Ukrainan kansan kimppuun. Sodan kasvot ovat rajut. Herää kysymys, voiko meille käydä samoin?

Olen ollut suuri diplomatian kannattaja. Yhteistyö, neuvottelut ja kompromissit ovat sanavarastoni kärkipäässä. Naapurimaiden ja kansojen kanssa on opittava elämään. Toisia kunnioittaen. Tuntuu, että Venäjää kohtaan olen ollut liian sinisilmäinen ja luottavainen. Heidän suurvalta-asemansa säilyttämiseksi tarvittiin Putinin käynnistämä sota Eurooppaa vastaan. He alistavat, tuhovat ja levittävät pelon ilmapiiriä oman veljeskansaansa tappamalla meihin kaikkiin.

Eurooppa on yhtenäisempi kuin koskaan. Pakotteet, venäläisiin kohdistuneet sanktiot, sotamateriaalin toimitukset ja poliittiset toimet on tehty yksimielisesti. Koko Eurooppa seisoo Ukrainan takana. Pahinta on kuitenkin katsoa sivusta ukrainalaisten taistelua. Siviileihin kohdistuneet iskut ovat liikaa. Odotamme NATOn ja muiden kansainvälisten järjestöjen puuttumista tilanteeseen. Ainoa ulospääsy on rauha ja Venäjän oman kansan herääminen vastarintaan johtajiaan vastaan. 

Paikalliset toimet ovat olleet reagointia. Oulun kaupunki avustaa useiden muiden kaupunkien tavoin taloudellisesti Ukrainaa ja lahjoitamme 100 000 euroa kriisiapuun. Olemme keskeyttäneet Venäjän ystävyyskaupunkityömme ja maidemme väliset kansainväliset hankkeet. Etsimme uusia tapoja ukrainalaisten auttamiseksi. Toisten hädän hetkellä, tuntee suurta voimattomuutta.

Kuten puolustusministeri Antti Kaikkonen rohkaisi: ”Arjen on jatkuttava. Aikuiset aamulla töihin. Lapset kouluun. Ja saa soittaa mummolle.” Tässä meille kaikille oivat ohjeet, joilla selviydymme eteenpäin.