Tästä se taas alkoi

Eduskunta palasi syysistuntokauteen käyden keskustelua hallituksen budjettiriihen rakenneratkaisuista. Pääministeri oli paikoin hätää kärsimässä ja anomassa oppositiosta ideoita uudistusten konkreettisiin toteutuksiin. Olivat kyllä linjanneet, että saadaan miljardien eurojen säästöt vähentämällä kuntien tehtäviä. Yksistään solariumien valvontatehtävän lakkautuksella ei pitkälle pötkitä. No, me luvattiin etsiä ratkaisuja.

Kovinta verenpaineen kohinaa edusti keskustelu kotihoidontuen leikkauksesta. Turha yrittää sumuttaa päätöstä tasa-arvokysymyksenä. On lasten ja perheiden etu valita heidän elämäntilanteeseen sopiva vaihtoehto lasten hoitomuodoksi. Hallituksen ei tule sekaantua uusilla rahoituksella siihen. Meillä mieheni käytti kaikki kotihoidontukikuukaudet. Nyt esitetyllä mallilla kohtalomme olisi ollut viedä poika päivähoitoon jo paljon varhemmin. Lasten hoitaminen on kovaa työtä ja tuet olemattomat. Nostan hattua pienten lasten kotihoitajille.

Puhuttiin kuntauudistuksesta, pakkoliitoksista ja valtionosuuksien leikkauksista. Jos eduskunnan puhemies Heinäluoma on todennut, että kuntaliitospakkoa ei ehdittäne käyttää tämän vaalikauden aikana, olen varma ettei myöhemminkään. Kuntien välinen yhteistyö on enemmän kuin tärkeää erikoissairaanhoidossa, maankäytön-, asumisen-, liikenteen- ja palveluiden järjestämisessä.

Aloitin eduskuntatyön iloisin mielin. Edesssä on hikinen työsarka paremman talouskasvun ja työllisyyden eteen. Nokian myynti ja epävarmuus työpaikoista pisti mielen apeaksi. Tästäkin selvitään! Olemme uuden mahdollisuuden kynnyksellä ainakin Oulun osalta.