Kompensaatioita tarvitaan rikkidirektiivin vientihaittoja korjaamaan

Euroopan parlamentti hyväksyi selkein äänin viime tiistaina niin sanotun rikkidirektiivin.  Kun laivaliikenteen rikkipäästöjen vähentämisestä sovittiin neljä vuotta sitten kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kokouksessa, halusi Suomi olla ympäristösyitä uudistuksen etujoukoissa.

Tästä syystä tiistaina tehdyn EU-päätöksen mukaisesti rikkipäästöjä laivaliikenteessä saa olla Suomelle 0,1 % vuodesta 2015 lähtien, muille Itämeren alueille 0,5 % vuodesta 2020 lähtien. Välimeren maat eivät ole vielä lainkaan sopimuksessa mukana.

Ihmisille ja ympäristölle vaarallisten rikkipäästöjen vähentäminen on hyvä asia, mutta miksi ainoastaan Suomi EU:n alueelta lähtee mukaan jo vuonna 2015 ja miksi meidän päästöjämme on alennettava enemmän kuin muiden Itämeren alueella? Ja mikä tärkeintä, miksei rikkidirektiiviä ole ulotettu koskemaan myös Välimeren maita?

Tämä järjetön päätös saattaa nyt maksaa Suomen vientiteollisuudelle sievoisen summan, ja pahimmillaan siitä voi aiheutua pysyviä jälkiä Suomen vientirakenteeseen. UPM on jo varoittanut siirtävänsä paperintuotantoaan Keski-Eurooppaan. Teknologiateollisuus arvioi Suomen vientiteollisuuden tappioksi 600 miljoonaa euroa vuodessa. Liikenne- ja viestintäministeriön haarukka Suomen tappioille on jopa 200 – 1200 miljoonaa euroa vuodessa.

Kaiken lisäksi EU:n kilpailusäännökset kieltävät suorat toimintatuet kansallisin perustein. Siis Suomi ainoana maana vähentää päästöjään aikaisemmin ja enemmän kuin muut EU-maat, mutta suomalaisia yrityksiä ei saa tässä palkita, koska tämä väärentäisi kilpailua! Kilpailua todellisuudessa väärentää eniten se, että rikkidirektiivi koskee Itämeren alueella ainoastaan suomalaista laivaliikennettä vuosina 2015 – 2019.

Koska suorat tuet eivät ole sallittuja, on meidän Suomen vientiteollisuuden turvaamiseksi panostettava muihin kompensaatioihin. Hallitus kannustaa laivojen rikkipesureiden ja nesteytetyn maakaasun terminaalien rakentamista, mutta rahaa näihin tulisi varata reilusti. Lisäksi siirtymäaikaa näihin ei välttämättä ole riittävästi, jos päästöjä on alennettava jo vuoteen 2015 mennessä. Muitakin kansallisia kompensaatioita tarvitaan. Esimerkiksi dieselveron alennusta on harkittava.

Mikä tärkeintä, europarlamentaarikkojen on välittömästi lähdettävä ajamaan Välimeren maiden mukaantuloa rikkidirektiivin pariin! Muuten näiden maiden epäreilu kilpailutilanne laivaliikenteessä säilyy, eikä rikkipäästöiltäkään vältytä.