Euron taitekohdassa

Euroalue elää historiansa vaikeinta kriisiä. EU-maat ovat pitäneet yllä liian korkeaa elintasoa velkarahan turvin. Kilpailukykymme on heikentynyt. Lisäksi osa jäsenmaista on pelannut täysin omilla säännöillään yhteisellä pelikentällä. Rahaliitossa on mukana taloudeltaan hyvin heterogeenisiä maita. Yhteisten sääntöjen noudattaminen on ollut mahdotonta.

Suomi on sinnikkäästi puolustanut asemaansa EU-kentällä. Taloutensa hyvin hoitaneen maan kuuluukin edellyttää talouden kuntoonsaattamista omin voimin myös muilta mailta. Tukipaketeilla Kreikalle, Portugalille ja Irlannille ei ole saatu toivottuja ratkaisuja aikaan. Kriisi on vain levinnyt muihin maihin, kuten Italiaan. Lisärahalla kriisiä ei voiteta, ainoastaan pitkitetään.

Viime viikon EU:n huippukokouksessa otettiin askelmerkkejä kohti liittovaltiota, kun rahaliittoa tiivistettiin kohti talousliittoa. En hyväksy liittovaltiokehitystä, eikä Suomen pidä lähteä missään nimessä mukaan toimiin, joilla supistetaan entisestään jäsenmaiden talousvaltaa.

Tiedottaminen EU:n talouskriisistä on ollut niin vaikeaselkoista, että en yhtään ihmettele, jos kotisohvilla on jo luovuttu kriisin seuraamisesta. Tarvitaan selkeämpää ja yksinkertaistettua tietoa kriisin hoidosta, jotta voimme välttää turhaa pelkoa ja epätietoisuutta suomalaisten keskuudessa.