Velvollisuuksia

Maanantaipäiväni koostui tavanomaisista menoista. Sovittuja treffejä eri ihmisten kanssa, ja evästyksiä asioiden eteenpäinviemiseksi. Maakuntaliitossa pohdittiin kuntauudistuksen vaikutuksia maakunnan kuntiin, budjetin valmistelua ja suunnittelujohtajan viran täyttöä. Illasta oli tyypilliseen tapaan oman asuinkuntani hallituksen kokous.

Päivän väriläikkä oli ehdottomasti kutsuntoihin osallistuminen. Hieman takaoven kautta, kunnan tervehdyksen tuojana.

Satapäinen poikalauma oli velvollisuuden edessä - varusmiespalvelun suorittaminen sovitussa ajassa ja paikassa. Korostin itse nuorille armeijan merkitystä oppimisena, johtajataitojen saamisena, sosiaalisten suhteiden solmimisena ja mahdollisesti työpaikankin toivossa. Tärkeintä on avoin mieli ja halu ponnistella yhteisen edun puolesta.

Erityisen iloinen olin kutsuntojen yhteydessä olleista nuorten tukipalveluista. Heillä oli mahdollisuus keskustella nuoriso-ohjaajien ja muiden ammattilaisten kanssa ongelmista henkilökohtaisesti. Kaveria ei jätetä - mentaliteetti oli hieno aistia. Varsinkin palvelukseen sopimattomien kohdalla apu ja tuki tulevat tarpeeseen. Olen varma, että muutamat pojat laitettiin urheilukuurille. Varusmieheltä edellytetään hyvää psyykkistä ja fyysistä kuntoa.

Kävin itse reipas kolme vuotta sitten valtakunnalliset maanpuolustuskurssit. Silmät avautuivat paremmin ymmärtämään armeijan toimintaa. Samalla saimme varmuutta kohtaamaan erilaisia kriisejä, kuten luonnonkatastrofeja tai ruokapulaa. Meidän yhteiskunta on muuten varautunut erityisolosuhteisiin viranomaispuolella erinomaisesti. Meidän siviilien toimintavalmius vaatii hieman petraamista.

Aivan toinen lukunsa on keskustelu puolustusvoimien tulevista säästöistä ja varuskuntien mahdollisista lakkauttamisista. Tästä aiheesta hiukan myöhemmin, kun esityksiä tulevasta saadaan pöytään. 

Armeija hallitsee meidän viikkoa muutoinkin. Mieheni on parhaillaan kertaamassa Kajaanissa. Velvollisuus sekin!