Menneen vuoden mietteitä ja tulevan kaikuja

Kävin hiihtolenkillä. Aamuvarhain ladulla oli vain muutama vastaantulija. Keli oli nihkeä ja ladulla hitusen liian vähän lunta. Tuon tuosta hyppäsin ladulta sivuun ja lykin ohittaen aluskasvillisuutta ja pikkukiviä. Loppumatkasta alkoi sataa tihuuttamaan. Silti tunsin itseni voittajaksi ja etuoikeutetuksi. Luonto voimauttaa vastoinkäymisistä huolimatta.

Lähes samanlainen on ollut kuluva vuosikin. Rosoinen, täynnä epävarmuutta ja vastoinkäymisiä. Samalla vuosi on ollut opettavainen ja avannut aivan uusia elämän ulottuvuuksia. Kaiken keskiössä on ollut koronapandemian tuomat reunaehdot, toimenpiteet, säännöt ja uusi normaali.

Kerkesin olla nykyisessä työssäni Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajana vain viikon, kun työkuvani muuttui totaalisesti. Olin varautunut kokous- ja neuvottelurutiinien lisäksi matkustamaan ja ottamaan vastaan vieraita sekä vuorovaikutukseen edunvalvonnan asioissa. Kun Suomi alkoi muun maailman tavoin eristäytyä ja vähentää ihmiskontaktien määrää, sain käsiini kaupungin, jossa kaikkia toimintaamme on tähän päivään asti ja varmasti vielä pitkälle eteenkin päin säännöstelty sekä ohjailtu ennenkuulumattomin keinoin.

Olen sopeutuja. Työni politiikassa on opettanut, että koskaan ei maailma ole valmis, eikä eletä seesteisiä aikoja. Edesmennyt maaherra Ahti Pekkala kyseli aina kuulumisia ja totesi, että jos menee liian hyvin, se on vain harhakuvaa. Mielestäni maan hallitus ja eduskunta ovat hoitaneet koronakriisiä asiallisesti ja tilanteen sallimalla onnistumisella. Jälkikäteen arvioituna monta asiaa olisi voitu tehdä toisin, mutta isompia epäonnistumisia en havaitse. Sama kiitos kuuluu omalle kotikaupungillekin. Jokainen käsky, kehoitus ja suositus on otettu tosissaan ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat vastanneet operatiivisesta toimeenpanosta. Alueelliset ja kaupungin oma koronaseurantaryhmät ovat alati valppaana muutoksille ja nopeaan reagointiin. Viestintää on parannettu koko ajan matkan varrella.

Oma roolini on ollut kaupunginhallituksen puheenjohtajana luotsata ja ylläpitää päätöksenteon normaalia toimintaa. Vaikka työskentelymme on muuttunut useiden muiden työntekijöiden tavoin etätyöksi sekä etäkokoustamiseksi, homma on sujunut odotettua paremmin. Päätettävien asioiden valmistelu, neuvottelut sekä itse päätöksenteko ovat etäyhteyksin haastavia, mutta tekniikka on taipunut moneksi.

Olemme reagoineet, selviytyneet, joustaneet ja ennen muuta sopeutuneet niin kotona, työssämme kuin vapaa-ajalla. Kestävyyttämme koetellaan vielä pitkään. Turnauskestävyys on taatusti ollut koetuksella pitkin vuotta. Milloin tämä kaikki on ohitse? Vaikka meidät rokotetaan koronavirusta vastaan, ajattelen, että vastaavia tauteja voi tulla uudestaankin. Yhteiskunnan ja meidän kaikkien on sopeuduttava uuteen normaaliin, jossa varautuminen pandemioita ja luonnonkatastrofeja vastaan tulee olla parempi. Tarvitsemme kansanvälistä yhteistyötä ja samalla kansallista varautumista tilanteiden varalle.

Aluksi kotoilu, etätyö ja lisääntynyt vapaa-aika tuntuivat mielenkiintoiselta. En ole esimerkiksi lentänyt sitten viime maaliskuun. Meillä etätöitä paiski myös mieheni ja etäkoululainen toi arkeen myös oman huolenpidon. Välillä olohuoneessa on pidetty videokonferenssia maailmalle ja kohta potkittu jalkapalloa tai tehty painireenien kuntopiiriä. On tunnustettava, että kaipaan jo normaalia arkea. Ihan fyysisiä kokouksia, työreissuja, harrastuksia, kyläilyjä ja yleisesti ihmisten kanssa tapaamista ilman tautipelkoa. Korona-ajasta on opittu paljon uusia käytäntöjä, joista varmasti parhaimmat seuraavat arkemme mukana. Etäyhteydet vähentävät matkustelun tarvetta ja kotoilun tuomat kiireettömät illat tai viikonloput yleistyvät ainakin meidän kalenterissa.

Odotan tulevalta vuodelta paljon. Uuteen normaaliin palaaminen vie aikansa, mutta siihen valmistautuminen on aloitettava välittömästi. On löydettävä ihan uutta vaihdetta silmään ja hypättävä tökkivältä ladulta syrjään. Oulun kaupungissa on meneillään kymmeniä kehityssuunnitelmia ja selvityksiä. On aika päättää niiden toteutuksesta ja uskallettava kurkotella myös uusia mahdollisuuksia. Maailmaa ei valloiteta vanhoilla vehkeillä. Oulun ihme luodaan yhdessä satsaamalla meidän vahvuuksiin, ottamalla pieniä riskejäkin ja innostamalla alueemme yritykset sekä osaajat mukaan. Tähän työhön ja keskusteluun haastan meidät kaikki.

Kiitän kanssamatkustajia kuluneesta vuodesta. Onhan tämä ollut melkoisen erikoista aikaa.

Hyvää ja innostavaa uutta vuotta 2021!