Helatorstai lyhensi työviikkoa, mutta käsiteltäviä asioita riitti siltikin yllin kyllin. Tapetilla olivat erityisesti liikenneasiat sekä energia- ja ilmastopolitiikka. Mielenkiintoisia asioita, jotka linkittyvät toisiinsa.
Hallituksen esitys ajoneuvojen katsastustoiminnasta poiki kiitosta myös oppositiosta. Katsastusvälejä harventamalla vastattiin kansalaisten mielipiteisiin ja toiveisiin. Turhaa sääntelyä puretaan ja säädöksiä sujuvoitetaan. Nyt määräaikaiskatsastuksia tullaan tekemään niin, että uusien autojen osalta vasta neljän vuoden päästä ja sitten kahden vuoden välein, aina, kun auto on kymmenenvuotias, ja sen jälkeen vuosittain.
Kansalaiset käyttävät noin 160 miljoonan euron verran rahaa katsastustoimintaan. Katsastuksellahan pyritään siihen, että autot ja ajoneuvot ja tietysti peräkärryt ja muut välineet ovat kunnossa ja turvallisia tiellä kulkiessaan. Tämä määräaikaiskatsastuksen välien harventaminen on tärkeä osa norminpurkua mutta ennen kaikkea osoitus siitä, että ajoneuvojen tekniikka ja automaatio ovat tuoneet varmuutta liikenteeseen ja autojen turvallisuuteen.
Höllennystä siis tapahtuu, mutta pysymme sellaisissa rajoissa, että turvallisuus säilyy.
Valtioneuvoston selontekoa kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta puitiin useampi tunti. Erityisesti pidän siitä, että Suomen energiatuotanto pysyy edelleenkin hajautettuna. Se takaa sen, että huoltovarmuus erityisesti kriisiajan olosuhteissa turvataan. Me olemme menossa kohti uusiutuvia energiamuotoja hiilivapaaseen yhteiskuntaan vauhdilla, jossa vielä pitäisi laittaa kaasua siihen, että potentiaaliset mahdollisuudet energiatuotantoon auringosta, tuulesta, vedestä, biomassoista saadaan vielä paremmin käyttöön. Kiertotalouden puolella meillä olisi mahdollisuus saada biokaasua enemmän vielä lietteistä, lannasta, jätteistä ja puunkäytön sivuvirroista. Erityisesti hajautettuun energiantuotantoon kuuluu se, että kotitalouksien sähköntuotantoa tuetaan ja mahdollistetaan.
Salissa riitti puhetta jonkun verran myöskin turpeesta. Itse näin jo aikaisemmin viime eduskuntakaudella sen linjauksen tärkeäksi, että ensisijaisesti pyrimme eroon fossiilisista polttoaineista ja samalla turpeen käyttöä viedään asteittain alemmaksi. Turve on yksi osa kotimaisuusastettamme, joka tuo aluetyöllisyyttä ja toimeentuloa juuri niillä alueilla, jonne korvaavia työpaikkoja olisi ehkä hankalakin saada.
Liikenne- ja viestintävaliokunnassa katselimme energia- ja ilmastostrategiaa tietysti omien lasiemme läpi ja totesimme, että liikennesektori vastaa noin 40 prosentista taakanjakosektorin päästöistä ja on siten keskeisessä roolissa päästöjen vähentämisen kannalta. Nämä luvut, joita tiedämme, että liikenteestä on vähennettävä 3,6 miljoonaa tonnia päästöjä, ovat suuria ja haasteellisia. Yhdellä lääkkeellä, yhdellä teolla emme pääse tähän tavoitteeseen, vaan ponnisteluja tarvitaan monipuolisesti. Energiatehokkuus ja ennen kaikkea satsaukset liikenteen vaihtoehtoisen käyttövoiman kehittämiseen ja polttoaineiden kehittämiseen ovat tärkeitä.
Erilaisten sähkö- tai jakeluverkkojen kehittämistä on mietitty jo lainsäädännönkin tavalla, miten sähkön ja kaasun jakelu eri puolilla Suomea turvataan kansallisesti mutta myöskin kaupallisesti. Latausverkkoja tarvitaan siihen, että vuoteen 2030 mennessä meillä olisi vähintään 250 000 sähkökäyttöistä ja 50 000 kaasukäyttöistä autoa. Tämä tarkoittaa myöskin miettimistä autojen verotuskäytäntöihin, tukiin sekä kannustimiin.