KeskeneräistäKeskiviikko 4.3.2015 Eduskunnassa työstetään vaalikauden viimeisiä lakeja ja lisäbudjettia. On jotenkin lopun ajan meininki. Täysistuntoihin kaatuu toinen toistaan purkkiin puristettua esitystä. Eilen keskusteltiin kiivaastikin puun riitävyydestä teollisuuden jalostukseen ja energiakäyttöön. Hallituksen linjaus metsähakkeen tuen eri tasoista eri puille ei ole kannatettavaa. Puut pitää saada liikkeelle ja tukitasot turpeen ja energiapuun osalta ainakin 2012 tasolle. Tänään keskiviikkona istunnossa keskustellaan kalastuslaista. Hallituksen esitys meni nuristen läpi valiokunnassa. Pitikö meidän vähentää vai lisätä byrokratiaa? Vesialueiden omistajien, vesiosuuskuntien ja kalastusalueiden mahdollisuus vaikuttaa hoitosuunnitelmiin alistetaan nyt ELY-keskuksille. Saadaanko alalle lisää harrastajia ja ammattikalastajia? Kyllä kalastuksesta tehdään entistä hankalempaa ja säätelympää kuin se nyt on. Jottei aiheet loppuisi kesken, torstaina keskustellaan ruotsin kielen asemasta kansalaisaloitteen pohjalta. Sattumaa tai ei, Ruotsin kuningasparin vierailu osuu nappiin innostamaan nykyisten kielipoliittisten asemien pitämiseksi. Itse kannatan ruotsin kielen vapaavalinnaisuutta ja erityisesti alueellisia kokeiluja. Ja pyöriihän eduskunnassa melkoinen sote-ruletti. Pallo taitaa olla taas perustuslakivaliokunnassa. Vaikka ollaan palattu lähes lähtöruutuun järjestämispohjan ja rahoituksen suhteen, esitys on edelleen hyvin keskeneräinen. Olen kahdessa roolissa. Sekä kuntapäättäjänä että kansanedustajana pidän tärkeänä kuntien kuulemista ja vaikuttamista lain valmisteluun. Muutaman päivän palauteenanto ei edusta demokratiaa. Tulee mieleen erään jänisrunon alku: Kiire, kiire, kiire on. Touhu aivan vallaton. Pelkälle keskustelutasolle edellä olevat asiathan eivät jää. Äänestyspäiviä on lisätty ensi viikolle kaksin kappalein lisää. Istunnot ovat sekä maanantaina että lauantaina.
|
|



"Kyllä kalastuksesta tehdään entistä hankalempaa ja säätelympää kuin se nyt on."
Näinhän siinä näyttää käyvän. Aiemmin jo tuli näitä pyydysten merkitsemisvelvoitteita. Nythän lisäksi kalastuksen hoitomaksun eli kalastuskortin hinta nousi entiseen verraten lähes kaksinkertaiseksi.
Hinta on jo niin kova, että tavallinen katiska- ja verkkokalastaja, joka joutuu lunastamaan myös kalastuskunnan pyydysmerkit, alkaa saada näillä rahamenoilla kaupasta aiempaa saalista vastaavat, valmiiksi peratut kalat ruokapöytäänsä. Tarkoitan meitä enemmistöä käsittäviä kalastuskortin lunastaneita kalastajia, jotka pyydämme satunnaisesti ja vain sulan veden aikana. Luulenpa, että monet jättävät maksun maksamatta tai rajoittavat kalastuksensa onkimiseen.
Järkevä kalastuskortin hinta olisi jossakin kymmenen euron paikkeilla.