Kotimaista ruokaa, kiitos

Viikkoa on värittänyt hevosenlihasta lähtenyt ruokaskandaali. Eri puolella Eurooppaa, myös Suomessa, hevosenlihaa on löytynyt ruokatuotteista joissa sitä ei pitänyt olla. Herää kysymys, kuinka kauan meitä on huijattu ja keiden toimesta?

Keskustan eduskuntaryhmä nosti torstaina eduskunnan kyselytunnilla esille ruuan alkuperämerkintöjen täsmentämisen. Ruuan alkuperä on nykyisen vaikea jäljittää. Kuluttajina emme pysy enää kärryllä mistä raaka-aineet ovat peräisin ja missä tuotteet on valmistettu. Sen verran maailmanlaajuista on lihojen, viljojen ja eri tuotteiden siirtely ruokaketjussa.

Haluan suosia kotimaisia raaka-aineita, lähiruokaa ja suoramyyntiä. Meillä on edelleen lainsäädännössä liikaa rajoitteita esimerkiksi maidon ja lihan suoramyynnille. Me kuluttajat haluamme ostaa entistä enemmän ruuan raaka-aineita suoraan tuottajalta. Ja onneksi niitä saa omasta kasvimaastakin, metsistä ja veisistä.

Ainoa tae varmistaa kotimaisuus on etsiä jotsenmerkillä varustettuja tuotteita. Se Suomen lippukaan ei takaa täysin kotimaisuutta.

Ja siitä hevosenlihasta. Olen yhden ainoan kerran tiettävästi syönyt reipppasti hevosenlihasta tehdyn pihvin. Oli ihan hyvää, mutta ei erikoista. Suomalaista hevosenlihaa ei ole helposti saatavissa. Ehkäpä tämän keskustelun jälkeen sitä saa lihatiskiltä paremmin.

P.S. On tullut hiihdettyä täällä Helsingissäkin muutamaan otteeseen. Lunta on ja perinteinen hiihto sujuu jo mallikkaasti. Ensi viikolla talossa eduskunnan mestaruushiihdot. Pitää hioa kuntoa vielä viikonloppuna Rokuan maastossa, jossa Keskustan järjestöväki kokoontuu järjestöpäiville.