Puhetta Talvivaarasta

Kaivosteollisuus on noussut kohisten pian Suomen kasvavimmaksi teollisuuden alaksi. Maassamme on nyt yli 50 toimivaa kaivosta ja lisää on luvassa. Pohjois- ja Itä-Suomessa on maailman mittakaavassa parhaimpia malmiesiintymiä ja suuria luonnonrikkauksia hyödynnettävänä. 

Yksi kaivoksista, Talvivaara, on ollut alati ongelmissa ympäristöasioiden saralta. Onko kyse piittaamattomuudesta, kaivoksen käyttämästä prosessimenetelmästä vai valvonnan puutteesta? Näihin kaikkiin kysymyksiin olemme oikeutettuja saamaan kaivosyhtiöltä vastauksia.

Olen seurannut ja saanut vierailla useilla Suomen kaivosalueilla. Myös Talvivaarassa. Ympäristövaliokunnan jäsenenä saan myös ajantasaista tietoa kaivosten ympäristökysymyksistä. Jokainen kaivos on omanlaatuinen tapaus, jossa luonto, alueen asukkaat sekä kaivoksen jälkikäyttö on otettu omalla tavalla huomioon. Asetuksilla ja lainsäädännöllä on valvonta- sekä lupaviranomaisille annettu valtuudet operoida kaivosten toimintaa tarkastellen. Kaivosyhtiöiden on pysyttävä lain sallimissa päästörajoissa.

Olen toistuvasti törmännyt kuntien, lupa- ja valvontaviranomaisten (ELY, AVI) puutteelliisiin resursseihin. Olisi korkea aika lisätä selvästi rahaa valvontatehtäviin ja osaamiseen. Olen myös sitä mieltä, että kaivosyhtiötä tulisi velvoittaa osallistumaan lupa- ja valvontatehtävien kustannusten jakamiseen. 

Kaivannaisala tulee työllistämään tulevina vuosina tuhansia ihmisiä alueillamme. Koulutus, ammatillinen osaaminen, tutkimus ja jatkojalostus on pidettävä huippukunnossa.

Kuva on vuodelta 2007 Talvivaarasta. Kaivokset ovat pitkiä prosesseja. Vierailuvuotena Talvivaaraa vasta rakennettiin. Nyt olemme keskellä kaivoksen ympäristöongelmia.