Markkinoilta lähiruokaa

Viime viikkoina olen kiertänyt vilkkaasti maakunnan toreilla syysmarkkinoilla. Keskustan kunnallisvaalityö on lähtenyt käyntiin ja ilmassa on tekemisen meininkiä. Jutunaiheet eivät kansan parissa ole toukassa. Aika paljon palautetta on satanut kuntauudistuksesta, ikäihmisten hoivasta, terveyskeskuspalveluista ja työttömyydestä. Intettiimpä eilen Oulun kauppatorilla tulevan kallioparkin tarpeellisuudestakin.

Oon ollut kuulolla. Turhaa ei vanhukset ole pettyneitä budjettiriihen päätöksiin. Taidettiin lupailla vähän liikoja, erityisesti sosiaalidemokraattien leiristä. Ei tullut hoitajamitoituksia saati taloudellisia panostuksia laajaan vanhushoivaan. Ne muutama kymmenentuhatta euroa menee jo leikkattujen kuntien valtionosuuksien paikkaamiseen. Lisää rahaa vanhuksille ei ensi vuonna ole luvassa.

Keskustelun, puheiden ja kannanottojen lisäksi markkinoilla tekee hyödyllisiä löytöjä. Taivalkoskelta lähti viikko sitten mukaan juuri paistettua rieskaa. Hunajavarastot on täydennetty ja viikonloppuna ostoslistalla ovat kotimaiset omenat. Ostan mielelläni paikallisia tuotteita: alkuperä, tuoreus sekä laatu ovat elintarvikkeille tärkeitä.

Lauantaina Iin Haminan markkinoilla pidetään puhetta lähiruoasta. Meillä on vielä paljon tekemistä, jotta kuluttajina saamme kaupasta aidosti lähellä tuotettua ruokaa. Tarvitaan muun muassa tekoja poistaa suoramyynnin esteitä, kilpailuttamisen helpottaminen, näkyvyyttä markkinointiin, tuottajan toimeentulon turvaaminen sekä asenne- ja ilmapiirin muokkaaminen.

Onneksi omalta kasvimaalta, pensaista ja metsästä on saanut loistavasti lähiruokaa pöytään. Eilen oli sipuleiden noston aika.