Teistä ja radoista

Eduskunnassa käytiin kipakka keskustely liikennepolitiikasta. Hallituksen harjoittama politiikkaa on kylmää kyytiä kaupunkiseutujen ulkopuolisille alueille, Pohjois- ja Väli-Suomelle. Joukkoliikennetuet ja suuret investointihankkeet valuvat ruuhkasuomeen.

Kovimman kritiikan kohteeksi joutui perusväylänpidon rahoituksen taso. Kaikissa eduskuntaryhmien puheenvuoroissa todettiin, että väylästön kunto rapautuu. Mikäli hallitus toteuttaa perusväylänpidon 55 miljoonan euron leikkaukset ja odottaa seuraavan hallituksen tasokorotuksia, kansallisomaisuutemme korjausvelka katoaa käsiemme ulottumattomiin. Olemassa olevat tiet ja radat tarvitsevat pikaisesti kunnostusta.

Tyrmistyneenä saatiin todeta, että liikenneministeri lupaili uusia väylähankkeita ja perusväylänpidon rahoituksen kasvua seuraavan hallituksen piikkiin. Muun muassa Keski-Suomeen on odotettavissa liikkennehankkeiden "jytky" myöhempänä ajankohtana. Millä lihaksilla näitä toiveita heitellään ilmoille?

Hankelista uusien tie- ja ratainvestointien osalta ei muuttunut. Ei saatu nelostietä Oulun ja Kemin välillä parannettua neljän vuoden aikana. Hailuodon kiinteä yhteys ei myöskään ole paperilla eikä kaivos- sekä energiahankkeiden liikennejärjestelyjen parantamiseksi vielä konkreettisia päätöksiä.

Päällystevauriot, kuoppaiset kylätiet ja tieturvallisuus ovat takuulla ainainen keskustelunaihe, kun maakunnan väkeä puhututtaa. Palautetta saa antaa myös ministeri Kyllöselle. SIksi kevyesti meikäläisten puheet teiden perusparannuksen tarpeista ohitettiin.