Huomioita panta- eli valvontarangaistuksesta

Tänään täysistunnossa äänestetään hallituksen esityksestä valvontarangaistuksesta. Esityksestä antoi mietintönsä lakivaliokunta, johon siis itsekin kuulun. Hallituksen esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi rikosoikeudellinen seuraamus, jonka nimeksi tulisi valvontarangaistus. Tuomittu suorittaisi rangaistuksensa vapaudessa, mutta häntä valvottaisiin rangaistuksen aikana muun muassa teknisillä välineillä. 

Tuomitulla olisi velvollisuus noudattaa etukäteen suunniteltua päiväohjelmaa, ja ylimääräiset poistumiset asunnolta olisi kielletty. Päihteiden käyttö olisi täysin kiellettyä. Lakivaliokunta pitää kuuden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen muuttamista valvontarangaistukseksi enimmäisaikana, josta valvontarangaistus voitaisiin tuomita. Hallituksen esityksessä ylärajaksi esitettiin kahdeksaa kuukautta. 

En pysty tukemaan hallituksen esitystä. Lakiehdotus on rikosoikeudellisesti niin mullistava, että aihe vaatii laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Asiassa täytyy ottaa paremmin huomioon myös uhrin näkökulma. Onko uhrin kannalta katsottuna oikeudenmukaista, että rikoksentekijällä on rikokseen syyllistymisen jälkeen mahdollisuus jatkaa elämäänsä jokseenkin samalla tavalla kuin ennen rikosta?  

Annetaanko lakiesityksellä kansalaisille käsitys, että olemme Suomessa menossa rikosten arvioinnissa sallitumpaan suuntaan? Oikeusministeriössä on arvioitu, että suurin osa valvontarangaistuksen saajista on rattijuopumuksesta tuomittuja. Onko siis rattijuopumus jatkossa niin pieni rike, että siitä koituvan rangaistuksen saa suorittaa kotoa käsin? Esityksessä on hyvääkin, kuten vankien yhteiskunnasta syrjäytymisriskin pieneneminen, mutta toistaiseksi esityksen mukanaan tuomat haitat ovat mielestäni painavampia.

On sääli, että kriminaalipolitiikkaa tänä päivänä ohjaa arvojen sijasta raha. Valvontarangaistuksen täytäntöönpanokaan ei aivan ilmaista lystiä ole.