Huh, mikä viikko!

Ensimmäinen eduskunnan työviikko alkaa vedellä viimeisiään. Paluu töihin Helsinkiin on sujunut kohtalaisen hyvin, ottaen huomioon, että viimeisistä valtiopäivätoimistani on kulunut lähes vuosi. Mikään eduskunnassa ei silti ole muuttunut, vaikka monenlaista tuulta tähän taloon meinaa aina puhaltaa.

Uuttahan se on hypätä kotoäidin roolista valtakunnan päätöksenteon ytimeen. Kotiin jäi alkuviikosta pojat keskenään ja äiti lähti töihin. On saanut istua kokouksissa sekä lounaalla ihan rauhassa. Hoidella ihmisten yhteydenotoista kertyneitä asioita työhuoneesta käsin ja ennen kaikkea nukkua asunnolla kokonaisia öitä. Silti ikävä on raastanut muutaman kerran. Kaiketi tähän etäisyyteen tottuu aikanaan.

Heti alkuviikosta käytiin kohuttu puhemmiesvaali. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan - kuuluu vanha sanonta ja pitää tässä tapauksessa paikkansa. Kaikki tämän talon ihmiset haluavat eduskunnan hallinnon toimimaan ja sisäisen rahankäytön kuriin. Kyse protestissa ei ollut lentolippujen turistiluokista tai torakkahotelleista. Me haluamme, että puhemmies on yksi meistä; puolustaa edustuksellista demokratiaa, kansanedustajia ja eduskunnan toimintaa. Toivottavasti yhteistyö jatkuu tästä eteenpäin aurinkoisemmissa merkeissä.

Itse poliittisiin asioihin päästiin käsiksi vasta torstain kyselytunnilla. Keskustelua herätti nuorisotyöttömyys, oikeuslaitoksemme rikoksien rangaistusasteet ja terveyspalveluiden yksityistämisaalto. Varsinainen valtiopäivien avauskeskustelu käydään ensi viikon tiistaina pääministeri Vanhasen johdolla.

p.s. Helsingissä on todellinen talvi. Lunta on joka paikassa haitaksi asti. Mukava on tosin aamuisin kävellä lumenpeittämän kaupungin halki töihin. Toista oli edellisen talven aikaan.