Köyhien paratiisi?

Kiersin viikonloppuna ja maanantaipäivän aikana useissa Keskustan kokouksissa. Lauantaina Ylivieskassa koolla olivat puolueen tulevaisuuden tekijät. Lähes neljäsataa osallistujaa sai todeta, että pääministerillä oli politiikka hyvin hallussa. Kunnallisvaaleja ajatellen tämä tietää erittäin hyvää.

Maanantaina Nivalassa ja Merijärvellä sain laittaa parastani. Järjestöväki keskusteli aktiivisesti päivän politiikasta. Sain selvittää kuuntelijoille kansaneläkkeiden, haja-asutusalueiden viemäröinnin ja energiapaketin linjauksista. Onneksi oli paljon hyvää kerrottavaa. Tosin kyllä muistikirjani täyttyi monesta varteenotettavasta asiasta, jonka aikoin hoitaa eteenpäin. Niihin sisältyivät etenkin kotona tehtävän kodinhoitotyön arvostamisen nostaminen.

Päivän uutisotsikoista nappasin taas demareiden kaavailut köyhien asialla olemisesta. Miten voidaan vakavissaan esittää, että Suomesta tehtäisiin köyhien paratiisi? Kuka tavoittelee tosissaan köyhyyttä? Kyllä viimeiset veronalennukset ovat kohdistuneet juuri matalapalkkaisiin ja jos ansiotuloihin vielä verohelpotuksia aijotaan tehdä, sama suuntaus jatkuu. Köyhyysloukkuja ja sosiaaliturvan epäkohtia karsitaan meneillään olevalla sosiaaliturvan uudistuksella. Uudistuksella pyritään kannustamaan työn vastaanottamiseen ja sen tekemiseen entistä paremmin.

Maanantaina Kellon koululla vierailu pisti minut ajattelemaan montaa perusasiaa kansanedustajan työssäni. Oppilaat tenttasivat työstäni monipuolisesti: miksi olen kansanedustaja, miten pääsin eduskuntaan, mikä on työssäni kiinnostavinta. Kyllä, kansanedustaja voi vaikuttaa Suomen asioihin. Ei, eduskunnan työhuoneessa ei saa pitää lemmikkiä. Neljä oppituntia politiikan tekemisen kiemuroista oli virkistävä kokemus. Sain myös paljon vinkkejä eduskuntaan: lisää liikuntaa ja taideaineita kouluihin.