Laitostumme vauhdilla

Koko viikon on kuhistu professori Kinnusen tutkimustuloksista, joiden mukaan meillä on liikaa hoitohenkilökuntaa. En käy väittämään toisin, mutta tutkimuksissa paljastunut tosia-asia vanhusten laitoshoidosta on ollut huolenaiheeni jo pitkään. Meitä yritetään laitostaa jo vauasta asti.

Lasten päivähoitomuotojen kehittäminen yhä kotimuotoisempaan suuntaan on tarpeellista. Samoin on laita vanhuksien kohdalla. Kotihoitomuotojen tarjoaminen ja palveluasumismuotojen rakentaminen tuovat sitä elämisen laatua ja sisältöä myös vanhuuteen.

Olen päässyt kurkistamaan paikan päällä Eurooopan maiden hoitojärjestelmiä. Hollannissa ei ole terveyskeskuksia ollenkaan, vaan siellä hoidetaan ja käydään kotona hoitokäynneillä. Neuvolapalvelut, lääkäripalvelut viedään sinne, missä asiakas on. Itävallassa jokaisella on vuoden aikana palvelusetelli käytettävissä omien tai läheisten terveyspalveluihin. Niillä voi ostaa vaikka mummolle palvelutalosta palveluita. Ihastuin maan kodikkaaseen vanhushoitoon. Itävallan tyyli on samanlainen myös Tanskassa.

Vanhusten hoitomuotoja on kehitettävä yhä parempaan suuntaan. Tärkeintä on antaa elämän loppupään ajalle merkitystä, ihmisarvoa ja sisältöä. Kukaan ei halua olla mädäntyvä vihannes vuoteessaan. Osaavalle henkilökunnalle on taatusti kysyntää.

Näin kesän aikana tulee harrastettua lähialuematkailua. Kiitokset Kalajoella kokoontuneelle Oulun Eteläisen seutukunnan väelle eilisestä. Iltapäivän tapaaminen politiikan ja urheilun merkeissä oli innostava. Taisin saada ikuisen kipinän golfin pelaamiseen. Asiantunteva opettaja jaksoi hioa lyöntejämme ja harjoitusradalla saatu tuntuma vaikutti lupaavalta.