Paljon porua päivähoidosta

Kyllä oppostio ja kärjekkäät mielipiteenilmaisijat ovat aiheuttaneet myrskyn vesilasissa. Loppuviikon ja viikonlopun keskustelut lasten päivähoidon subjektiivisesta oikeudesta on saanut mielenkiintoisia piirteitä. Eläköön puolueiden omaleimaiset ideologiat!

Jo vaalien alla ilmoitin kuuluvasti, että lasten päivähoitomuotoja- ja oikeutta on tarkasteltava laajasti. Omana lähtökohtana on, että lapsella on ensisijaisesti oikeus vanhempiin ja siten pienten lasten paras hoitomuoto on oma koti ja omat vanhemmat.

Suomessa on osattu olla muuta maailmaa edellä. Äitien ja naisten kasvanut työssäkäynti pakotti meidät miettimään päivähoitoa uudelta pohjalta. On hyvä, että lainsäädäntö antaa vanhemmille mahdollisuuden viedä lapsensa hoitoon, sillä aikaa kun itse ovat töissä.

Oma moraalimme ja käsityksemme tästä subjektiivisestä oikeudesta on horjunut lain perimmäisestä tarkoituksesta. En käsitä sitä yhtälöä, että on lapsen etu olla päivähoidossa, jos jompi kumpi vanhemmista on kotona. Tilannetta perustellaan vanhempien oman ajan ottamisella, lapsen sosiaalisten suhteiden kehittymisen kannalta välttämättömänä jne. Ei meillä ole yhteiskunnassa mielestäni varaa tällaiselle kehitykselle.

Lapsella on edelleen oikeus päivähoitoon. Niin sen tulee olla myös jatkossakin. Lasten hoitomuotoja tulee kehittää perheiden tarpeet huomioiden. On hyvä, että päivähoito-oikeutta ohjataan yhä tarkoituksenmukaisempaan suuntaan. Lastensuojelulliset ja erityisryhmien huomioiminen vähimmäismaksujen osalta on otettava huomioon lainsäädäntöä muutettaessa.

Nimimerkillä kotona hoidon ja huolempidon saanut, kun äiti oli kotona hoitamassa nelilapsista katrasta. Ja aina kiitollinen tästä mahdollisuudesta!