Ruoka-alesta jäävä säästö suomalaiseen ruokaan

Keskon ja S-ryhmän käynnistämä ruoan hintasota on tervetullut piristysruiske Suomen talouteen ja kuluttajien lompakkoihin. Pienituloiset hyötyvät halvemmasta ruoan hinnasta eniten, sillä heillä menee useimmiten suurin osa tuloista pelkästään ruokaostoksiin.

Nyt ruokaostoksien jälkeen käteen jäävä summa on hieman suurempi edullisemman ruokakassin ansiosta. Myös suurituloisimmilla jää enemmän rahaa käytettäväksi muuhun kuin ruokaan. Jos säästyvää summaa ei tarvitse laittaa sukanvarteen, vaan summa on mahdollista kuluttaa, saadaan Suomen talouteen lisää ostovoimaa ja hieman positiivista käännettä.

S-ryhmä näyttää tällä hetkellä jättäneen pienet Sale-myymälät alennettujen hintojen ulkopuolelle. Tämä on harmillista, sillä Sale on useilla paikkakunnilla, etenkin maaseudulla ainoa kohtuullisen matkan päässä sijaitseva S-ryhmän kauppa. Myös pienen lähikaupan asiakkaat olisivat olleet oikeutettuja hinnanalennuksiin.  

S-ryhmästä vakuutellaan, että ruoan hinnan alennusta ei oteta ruoan tuottajien selkänahasta. Tätä lupausta on syytä seurata. Jätti-investointeja uusiin tiloihin ei tarvita, jos investointien sijaan kuluttajien ruokalasku saadaan pienemmäksi.

Tuottajan saama osuus tuotteen lopullisesta hinnasta on painettu jo nyt liian matalaksi. Lisäksi Venäjän pakotteet vaikuttavat negatiivisesti tuottajien tämän vuoden tuloihin. Valitettavan harva asiakas tietää, minkä osuuden tuottaja saa ruoan lopullisesta hinnasta. Esimerkiksi ruisleivästä tuottajalle jää Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton mukaan noin 4 prosenttia ja perunasta noin 15 prosenttia.

Ruokaketjun hinnanmuodostus jää nykyisellään liian hämäränpeittoon. Tarvitsemme läpinäkyvyyttä siihen, minkä verran jokainen ketjun toimija ottaa ruoan hinnasta itselleen. Kaupan osuudessa on ollut liikaa ilmaa, jota kaupat nyt joutuvat viimein edes pienessä määrässä supistamaan.

Jotta meillä olisi mahdollisuus nauttia kotimaista ruokaa myös tulevaisuudessa, meidän pitää tehdä ostosreissulla valintoja suomalaisen ruoan hyväksi. Elintarviketeollisuusliiton mukaan kuluttajan yhden euron lisäys kotimaiseen elintarvikkeeseen kuukaudessa työllistää noin 1500 ihmistä vuodeksi. Pienellä ostoskäyttäytymisen muutoksella voimme saada paljon aikaan. Olisiko meillä mahdollisuus valita enemmän kotimaisia ruokatuotteita edullisempien hintojen vuoksi?