Huomioita subjektiivisesta päivähoito-oikeudestaPerjantai 27.11.2015 klo 13.07 Lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on ollut viime päivinä esillä niin paikallislehdessä kuin eduskunnan kyselytunnilla. Oppositioedustajat eivät näe säästötarpeita millään sektorilla, vaan vaativat kaikkien hallituksen säästöpäätösten perumista. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen ei ole hallituspuolueiden edustajille helppo päätös. Rajoittamispäätöksestä keskusteltaessa julkisuudessa näyttää aina unohtuvan se, että edelleen lapsilla on oikeus osallistua varhaiskasvatukseen 20 tuntia viikossa, vaikka toinen tai molemmat vanhemmat olisivat kotona. Täytyy myös muistaa, että jo tällä hetkellä esiopetuksessa olevat lapset ovat päiväkodissa juuri tuon 20 tuntia viikossa. Lisäksi hallitus on huolehtinut siitä, että mikäli lapsen etu sitä vaatii, niin myös jatkossa lapsella on oikeus 20 tuntia laajempaan päivähoitoon. Näin ollen kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden tilanne ei tule rajauksen myötä heikkenemään entisestään. Toisekseen 20 tuntia tulee olemaan lain vaatima alimmaistaso. Kunnilla on täysi oikeus oman budjetin puitteissa panostaa varhaiskasvatukseen lain vaatimaa tasoa enemmän. Muutamat kunnat ovat jo näin ilmoittaneetkin. Meillä Oulussa on todella laadukasta avoimen varhaiskasvatuksen toimintaa, jossa kotihoidossa oleva lapsi saa olla yhdeksän tuntia viikossa maksutta avoimen varhaiskasvatuksen kerhossa, ”pikkukoulussa”. Pikkukoulujen suosio on suuri, ja kaupunki on pyrkinyt vastaamaan kysyntään lisäämällä uusia ryhmiä. Avoimen varhaiskasvatuksen palvelut tulevat kaupungille huomattavasti edullisemmaksi kuin päivähoito, ja kuormitusta päivähoidon puolelle on saatu tehokkaasti purettua pikkukoulujen avulla. Hallitus on tuomassa takaisin kauan kaivatut lapsiperheille suunnatut kotipalvelut. 1990-luvulla laman seurauksena kotipalvelut hävisivät, vaikka palvelun tarve on edelleen suuri. Kotiin vietävällä avulla on erittäin merkittävä vaikutus perheen jaksamiseen, ja palveluita pitää tarjota jo ongelmia ennaltaehkäisevässä vaiheessa. Nyt kotipalvelut halutaan ottaa uudelleen käyttöön niihin kohdennetun määrärahan turvin. Kotipalveluja tulee myös markkinoida siten, että perheet olisivat tietoisia avunsaannin mahdollisuudesta.
|
|
Kertoisitko ihan konkreettisesti, kuinka tuo säästö syntyy subjektiivista päivähoitoa leikkaamalla ja lisäksi, kuinka "laadukas varhaiskasvatus" mahtuu samaan kuvaan. Esimerkiksi Tampereella päädyttiin vanhaan laintulkintaan, koska hallituksen ehdotukset olisivat tulleet niin hankaliksi ja kalliiksi toteuttaa. "Uudistukset" olisivat lisänneet byrokratiaa, heikentäneet laatua, kasanneet kustannuksia erityiseen tukeen varhaisen tuen sijaan sekä lisänneet heikoimmassa asemassa olevien perheiden ongelmia entisestään. Koska, kuten sanoit, kaikille tuen tarpeessa oleville myönnetään laajennettu varhaiskasvatusoikeus käytännössä kuten ennenkin, kysyn, kuka tuon päätöksen jatkossa tekee. Eikö viranomais- ja asiantuntijatyö lisäänny vai tehdäänkö kunnissa paljonkin päätöksiä suullisesti ja ilman selvityksiä. Olen ymmärtänyt, että hyvään hallintoon kuuluu huolellinen selvittäminen ja viranomaispäätös, josta voi tarvittaessa valittaa.
Ymmärsin myös, että hallituksen tarkoitus oli "vahvistaa vanhemmuutta" ja "purkaa säätelyä". Tavoitteet ovat hyviä. Keinot sen sijaan herättävät hämmennystä; vanhemmuuden vahvistamisen nimissä lähdettiin jahtamaan tykeillä sitä hyttysten joukkoa, joka "käyttää väärin varhaiskasvatuspalveluja". Tiedätkö, millaisia tarinoita näiden perheiden taustalla on? Oletko aivan varma, että nämä perheet ovat pikkukoulujen kohderyhmää? Säätelyn purkamiseen valittiin ala, jossa säätely on jo valmiiksi hyvin väljä. Tilapäisyyden varjolla on saanut päiväkodeissa poiketa säädöksistä päivittäin siten, että poikkeamista on tullut maan tapa. Lain velvoittama henkilöstömäärä löytyy vain keskellä päivää ja koko tulosyksikön kesken tarkasteltuna. Yksittäisessä ryhmässä on kuitenkin vain yksi ihminen ison lapsilauman kanssa aamuissa ja illoissa sekä sairastapauksissa myös keskellä päivää, jos vain koko talon luvut täsmäävät. Täyttöasteet on viritetty yli sataan ja tiloista on jo ennen hallituksen nohevia ehdotuksia otettu terveysviranomaisten määräysten vastaisesti käyttöön aikuisten sosiaalitilat ja käytävät.
Koska säästö- ja tuottavuustavoitepuheet ovat kuin suoraan taylorismin ajan teollisuudesta, kysyn, kuinka käy tuotteelle, jonka tuotannossa raaka-aineesta säästämisen lakipiste on saavutettu? Eiköhän tuotteesta tapaa tulla siinä määrin sutta ja sekundaa, että menee maine ja tuottavuus laskee lopulta sitä kautta. Suomen korkea koulutustaso ja koulutusjärjestelmä on kohta muisto vain, kun sitä on moukaroitu tyvestä latvaan.
Hallituksen mukaan "kunnille ei jää mitään päätettävää itsenäisesti, jos lait laitetaan liian tiukoiksi". Otit esiin opposition vastustuksen ja haluttomuuden säästöihin. Kyllä säästöt kelpaavat vaan ei näennäissäästöt. Nyt esimerkiksi kuntien hallintokerrokset on työllistetty oikein urakalla, kun elämälle vieraita ehdotuksia yritetään viedä sadoissa prosesseissa kalliisti eteenpäin sen sijaan, että resurssit käytettäisiin kehittämistyöhön. Pyörää taotaan kymmenissä hikipajoissa vaikka se on jo keksitty. Sudjektiivinen päivähoito-oikeus vastaa sekä koulutuspoliittisiin, työvoimapoliittisiin että hyvinvointityön haasteisiin.
Jos hallitus voisi esittää keskitetyn toimeenpanomallin tai vastata edes oleellisimpiin kysymyksiin niin hallituksen omia laskelmia voitaisiin arvioida. Kai nyt jotain luonnoksia on, koska opetusministerikin pudottelee tämän tästä mahdottoman kuuloisia lupauksia. Kuinka lapselle taataan käytännössä paikka samassa päiväkodissa muuttuvissa tilanteissa? Kuinka niin ryhmäkoot eivät kasva hallitsemattomasti? Kuinka niin laatu ei laske vaan "kaikille tarjotaan oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen"? Kuinka päätökset eivät vaikuta alle kolmivuotiaisiin, kun 1-5-vuotiaiden sisarusryhmät ovat yksi yleisin muoto järjestää hoitoa juuri sen joustavuuden vuoksi? Mitkä laskelmat tukevat sitä, että yksittäisille perheille tarjottava hoito kotiin kotipalveluna tulisi edullisemmaksi kuin ryhmämuotoinen kasvatustoiminta?
No, niin tai näin, porvarihallituksen tahto on kyllä käynyt selväksi; nyt on lisätty palvelua niille, jotka oikeastaan pärjäisivät ilmankin. Ne, jotka kipeimmin olisivat sen tarpeessa, jäävät ulkopuolelle. Ne, joilla ennestään vähän, jäävät osattomiksi. Kuten nimittäin sanoit itsekin, suurin osa perheistä voi hyvin ja kotikasvatus on riittävää. Vaikka laadukas varhaiskasvatus kehittää kaikkia, "hyvät pärjäisivät muutenkin". Paras tuotto varhaiskasvatussijoitukselle saadaan erityisesti sosioekonomisesti heikoimmista taustoista tulevien lasten osalta ja juuri heidät rajataan ulos. Ai miten niin? No nämä perheet eivät pikkukouluihin ja kikkakerhoihin saavu. Onkohan pienellä Suomella varaa hallituksen ihmiskokeisiin? Luulin, että meidän on nimenomaan pelattava korkealla osaamisella.
Ihmettelit, miten neljä tuntia riittää eskarille, muttei tätä nuoremmalle. Käytännössä pienen lapsen opettamisessa painottuvat kasvatus ja hoito. Jos varhaiskasvatuksella sinun mielestäsi tarkoitetaan pääsääntöisesti pukemista, riisumista, syömistä ja muita perushoidon tilanteita niin kaipa sitten tuo neljä tuntia riittää. Itse toivon, että varhaiskasvatuksen sisällölliset tavoitteetkin saisivat osansa. Kyse on sitä paitsi siitä, että nyt osa lapsista ei saisi osallistua tätä enempää.
Esität subjektiivisen oikeuden kuin se olisi velvollisuus tai riistäisi lapsia. Paha päivähoito vie äidit pois hellojen äärestä kouluttautumaan ja työhön peloteltiin kepun ja "vennamolaisten" suusta 70-luvulla. Varhaiskasvatus ei vielä nytkään ole tarinan pahis, vaan se elementti joka tasaa lapsen elämää heittelehtivässä arjessa - silloinkin, kun perheellä perhe käyttää päivähoitoa, vaikka vanhemmat ovat kotona. Kerhot ja muut joustavat palvelut luovat säästöjä, kun niitä tarjotaan lähellä kotia, jolloin niillä on vetovoimaa. Perhekohtainen palveluohjaus auttaa löytämään sopivat palvelut paremmin kuin koko maata koskeva rajaus ja säätely.