Maaseudun Tulevaisuus: Erilaisten alueiden Eurooppa

Share |
15.04.2019

Aluepolitiikka on EU:n vanhimpia ja tärkeimpiä politiikanaloja. Siihen käytetään maatalouden ja maaseudun kehittämisen ohella eniten budjettivaroja.

Alun perin aluepolitiikan tarkoitus oli tukea Euroopan vähemmän kehittyneitä alueita, jotta heikompien alueiden talous saadaan kasvuun ja alueiden välisiä eroja saadaan kavennettua. Pyrkimys oli saada alueiden voimavarat käyttöön ja kytkeä ne yhteismarkkinoille tehokkaammalla infrastruktuurilla.

Erityisesti unionin etelä- ja itälaajentumisissa aluepolitiikan rahoituksella on ollut suuri merkitys integraation toteuttamisessa.

Ajan myötä aluepolitiikan alueellinen ulottuvuus on hukkunut. Tämä on ongelma, sillä unionissa on edelleen alueita, jotka kärsivät pysyvistä olosuhdehaitoista. Nämä alueet ovat harvaanasuttuja, sijaitsevat pitkien etäisyyksien päässä keskeisiltä markkina-alueilta tai kamppailevat haasteellisten luonnonolojen kanssa, esimerkiksi sijaiten arktisilla, vuoristoisilla tai rannikko- ja saaristoalueilla. Niille on kallista tai vaikeaa rakentaa infrastruktuuria.

Itä- ja Pohjois-Suomen harvaanasutut alueet on perinteisesti luettu erityisolosuhteissa oleviin alueisiin – joskin uusissa esityksissä on vilahdellut vaara, että harvaanasuttujen alueiden asema menetettäisiin. Suomi ei voi sallia tähän kriteeriin koskettavan, ja Itä- ja Pohjois-Suomen alueiden edunvalvovat ovatkin tehneet Brysselissä sinnikästä vaikuttamistyötä sen eteen.

Aluepoliittisesti heikommassa asemassa olevien alueiden rahoitusta valuu kasvavassa määrin yleiseen investointipolitiikkaan. Komissio itsekin määrittelee aluepolitiikan nykyään tueksi ”kaikille Euroopan alueille ja kaupunkeihin”. Samalla kun investointien kanavoiminen kaupunkialueille on kasvanut, jäsenvaltioiden maaseutumaisilla alueilla kärsitään työpaikka- ja väestökadosta.

Suomen sisäisen aluekehityksen rahanjaossa tuleekin olla oikeudenmukaisempi. Tuleva hallitus tulee ohjaamaan kansallisten varojen jakautumisen maantieteellisesti ja tärkeimpinään pitämiin asioihin. Itä- ja Pohjois-Suomen tarpeet on tuotava konkreettisesti hallitusohjelmaan.

Harvaanasutuilla ja pitkien välimatkojen alueilla on mittavat ja rikkaat luonnonvarat, joilla on kysyntää kansainvälisesti. Luonnonvarojen hyödyntämisen tulee tukea talouden kasvua paikallisesti. Myös arktisen alueen sekä Venäjän kanssa tehtävä yhteistyö vaativat panostuksia.

Samanaikaisesti EU:n tasolla neuvotellaan tulevista aluepolitiikan painopisteistä. Tulevalla EU:n rahoituskaudella aluekehitys- ja koheesiopolitiikassa tullaan panostamaan voimakkaasti innovointiin, pienten yritysten tukemiseen, digitaaliteknologiaan ja teollisuuden nykyaikaistamiseen.

Toinen pääpainotus on Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamisen mukaisissa toimissa, kuten siirtyminen vähähiiliseen kiertotalouteen ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Suomelle ja monille suomalaisyrityksille nämä ovat hyviä uutisia; meillä on paljon osaamista. Painopisteissä on kuitenkin huomioitava tarve vaihteleville toteutustavoille, jotta olosuhteiltaan erilaiset alueet voivat järkevästi hyödyntää aluepolitiikan tukia.

Kolmas painopiste kulkee nimellä "Yhteen liitetympi Eurooppa strategisten liikenneverkkojen ja strategisten digitaalisten verkkojen kautta". Tämä tukee hyvin paitsi Suomen viennin kasvua ja kansainvälistymistä, myös muun muassa pyrkimyksiä edistää tasavertaista pääsyä palveluihin, asuipa missä tahansa.

Aluepolitiikan välineiden ja rahoitustason tulevaisuus ovat osa monimutkaista kokonaisuutta, jossa monet maksajamaat haluavat rajata vastuitaan. EU:n monivuotisesta budjetista on neuvoteltu pian vuosi, ja toivon mukaan neuvottelut saadaan päätökseen Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana ensi syksynä.

Harvan asutuksen kriteerin lisäksi maaseutumaisia ja harvan asutuksen alueiden asemaa uhkaa rahoituskehyksen osana neuvoteltavan yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus. Maatalouspolitiikan toista pilaria eli maaseudun kehittämispolitiikkaa uhkaa nimittäin myös rahoituksen väheneminen.

Samanaikaisesti on vielä epäselvää, milloin ja miten brexit toteutuu – yhden jäsenmaan lähteminen jättää unionin budjettiin loven, josta koituu yllämainitut paineet leikata eri politiikka-aloista. Näistä neuvotellaan vielä pitkään.

Suomen tulee tulevissa neuvotteluissa ajaa linjaa, jossa EU panostaa pysyvistä olosuhdehaitoista kärsiville alueille nykyistä enemmän. Aluepolitiikan rahoitus ei voi valua kasvukeskuksiin, joilla on jo nyt parhaat edellytykset saada markkinaehtoista rahoitusta.

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 15. huhtikuuta 2019.

23.05.2019MustRead: "EU:n turvapaikkapolitiikasta keskustellaan nyt laittomien tulijoiden ehdoilla", sanoo sitovia kiintiöitä kannattava suomalaismeppi
22.05.2019Komissaariehdokkaita tarjolla
22.05.2019Turun Sanomat: Suomalaista ruokaa myös tulevaisuudessa
21.05.2019Mirjan blogi Kalevassa: Suomen varmistettava liikennehankkeille EU-rahoitus
21.05.2019Tiedote: Pohjoinen Ulottuvuus ja Venäjä esiin Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella
20.05.2019Selänne-lehti: Mirja Vehkaperä: "Ilmasto-, maahanmuutto- ja energiakysymysten isot linjat ratkaistaan Euroopassa"
20.05.2019Suomenmaa: Keskustameppi Vehkaperä vaatii EU:n maata­lous­po­li­tiik­kaan ja kansalliseen hallintoon joustavuutta
17.05.2019Maaseudun Tulevaisuus: Maitoa loiskahti Afrikkaan
17.05.2019Suomenmaa: Keskustameppi Vehkaperä: Suomen pitää hyödyntää EU-rahoitus liiken­ne­hank­keissa
16.05.2019Mirjan blogi Kalevassa: Eurooppa-vaaleissa on paljon pelissä

Siirry arkistoon »