Euroopan energiakriisistä

Torstai 24.11.2022

Osallistuin menneellä viikolla Euroopan alueiden komitean kokouksiin. Keskustelimme Euroopan tasolla energiakriisistä ja varautumisesta. Eurooppaa koettelee kriisi toisensa perään. Ensin korona ja sitten sota. Venäjän sota Eurooppaa vastaan on otettava tosissaan. Samalla kun mietimme omavaraisuutta ja varautumista energian sekä ruuan suhteen, emme saa unohtaa ukrainalaisten hätää nyt talven kynnyksellä.

Emme saa olla Euroopassa riippuvaisia Venäjän tai Kiinan raaka-aineista. Esimerkiksi akkumineraalit , joita tarvitaan muun muassa sähköautoilun lisäämiseen tai komponentit vesihuoltoon on löydyttävä Euroopasta. Venäjä ja Kiina ovat pitäneet meitä pinteessä vuosikymmeniä.

Euroopan tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiseen ja energiatuotannon viherryttämiseen ovat koetuksella. Varsinkin monet Keski-Euroopan maat ovat palaamassa hiilikasojen aikaan. Mistä löytyy maakaasulle ja hiilelle korvaavaa energiaa? Uusiutuvia on otettu käyttöön etanavauhdilla. Energian hinta ja saatavuus lyö takapakkia hiilineutraalisuustavoitteille. 

Katsetta pitää kääntää pohjoiseen: meillä on runsaasti raaka-aineita käytettävissä kestävällä tavalla. Käytämme uusinta teknologiaa, energiaa tuotetaan lisääntyvästä uusiutuvista lähteistä, käytämme älykkäitä sähköverkkoja, teollisuus on pian hiilivapaata ja uusiutuvat luonnonvarat ovat käsillämme. Kysymys kuuluu, osaammeko EU:ssa käyttää niitä? Tietenkin tarvitsemme infraa, työntekijöitä ja EU:n mielenkiintoa, jotta kaikki saadaan käyttöön.

Kannatan hajautettua energituotantoa: yli puolet Suomen tuulivoimasta tuotetaan alueellani, vetytalous etenee, pienydinvoimaloita on suunnitteilla ja saamme metsäteollisuuden sivuvirroista paljon biomateriaalia. Pyrimme eroon turpeesta - mutta tämä on huoltovarmuudelle ensisijainen materiaali.

Tarvitsemme myös energiansäästötoimia. Oulun listalta löytyvät muun muassa: energiakatselmuksia, aurinkopaneeleita, ilmanvaito, lämmitys, käyttöveden lämpötilaa lasketaan, valaistus, autojen sisätilalämmittimet kielletään, jalkapallokentän tekonurmea ei lämmitetä, uimahallien allaslämpötilaa lasketaan ja saunoja lämmitetään rajoitetusti. Näistä saamme ainakin miljoonan euron vuotuisen säästön.

Suomi on saari Euroopassa. Jos Itämerellä tapahtuu onnettomuus, huoltovarmuus on koetuksella. Suomella on yhteistä rajaa Venäjän kanssa 1300 kilometrin. Tärkein tehtävämme on pitää raja-alueella alueet asuttuna, elinvoimaisina ja hyvin varusteltuna. Samalla tarvitsemme myös raide ja tieyhteydet pohjoisesta Ruotsin ja Norjan kautta maailmalle.

Tästä se lähtee!

Torstai 13.2.2020

Osallistuin ensimmäiseen Euroopan alueiden komitean täysistuntoon Brysselissä. Oli mukava palata kaupunkiin ja parlamenttiin. Vuodessa kerkesin saada hyvän verkoston ihanista ihmisistä, joita on nyt taas mukava tavata. 

Aluksi muutama sana alueiden komiteasta. Tämä ei taatusti ole kovin monelle tuttu päätöksentekoelin. Ei aluksi minullekaan. 

Euroopan alueiden komitea on perustettu vuonna 1994 vahvistamaan alueiden ja kaupunkien vaikutusvaltaa Euroopan asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Mukana on 26 jäsenvaltiota ja meitä on valittu yhteensä 350 edustajaa ja Suomesta yhdeksän.

Euroopan komission, EU:n neuvostonja Euroopan parlamentinon kuultava Euroopan alueiden komiteaa valmisteltaessa lainsäädäntöä aloilla, joka koskevat suoraan paikallis- ja aluehallintoa. Tällaisia aloja ovat muun muassa terveydenhuolto, koulutus, työllisyys, sosiaalipolitiikka, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, liikenne, energia ja ilmastonmuutos.

Istuntoja on noin kuusi kertaa vuodessa, jossa päätämme lausuntojen sisällöstä. Asioita valmistellaan valiokunnissa. Kuulun itse COTER ja NAT valiokuntiin. Ensimmäisessä vaikutetaan alueiden kehittämiseen, yleiseen EU rahoitukseen ja liikenteeseen kuuluvista asioista. NAT puolestaan keskittyy luonnonvaroihin, ruokaturvaan ja matkailuun liittyviin kysymyksiin. 

Jäseninä kuulumme myös poliitisiin ryhmiin. Omani on Renew Europa, jonka joku voi tuntea vanhana Alde ryhmänä. Poliittisia ryhmiä on yhteensä kuusi.

Olen innostunut tehtävästä. Euroopan ja maailman ongelmat, mutta myös niiden ratkaiseminen vyöryvät kotisohville asti. Ilmastokysymykset tai epidemiat eivät tunne valtioiden rajoja. Olemme yhdessä enemmän. Siksi on hyvä jakaa hyviä käytäntöjä, keksiä uusia tapoja ratkaista asioita ja erityisesti ylläpitää ihmisten ja kansojen välistä yhteistyötä.

EU:n tulevaisuus

Keskiviikko 12.2.2014 klo 16.13

Eduskunnassa EU:n tulevaisuusselonteko herätti kovaa keskustelua ja paljon ajatuksia.

Suomen kasvun, kehityksen ja työllisyyden kannalta Eurooppa-politiikalla on suurempi merkitys kuin luulemme. EU:n haasteena onkin tulla lähemmäs kansalaisia: kaikkia kuunnellen.

Kannatan ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaata liikkumista. Eurooppa on Suomen suurin vientialue. Muissa EU-maissa opiskelleiden ja työtä tehneiden asiantuntemusta tarvitaan myös suomalaisissa yrityksissä. Siksi aktiivinen toimiminen EU-pöydissä on etumme.

Euroopassa eletään muutoksen aikaa. Talous, työllisyys ja ihmisoikeudet ovat päivittäin agendalla. Työttömyydestä on tulossa merkittävin sosiaalinen ja taloudellinen uhka Euroopalle.  Vaarana on Euroopan jakautuminen kahteen leiriin - voittajiin ja häviäjiin.

Meiltä suomalaisilta kysytään oikeutetusti, mihin tätä yhteistä rauhan liittoa tarvitaan? Ja mihin Euroopan unionia kehitetään?

Keskustan Eurooppa-linja on selkeä. KYLLÄ Euroopan unionille.  EI Euroopan Yhdysvalloille. Liittovaltiolla tarkoitan yhteistä talouspolitiikka ja sitovampaa suoraa lainsäädäntöä.

Yhteinen valuutta luo vakautta, mutta sen toimiminen edellyttää yhteisten sääntöjen noudattamista kaikilta jäsenmailta. Talouskuria tarvitaan. Tukipaketteja ei voi jakaa automaatin lailla. Velkaongelmiin ajautuneille maille oli perusteltua antaa yksi mahdollisuus selviytyä hätärahoituksella pahimman yli. Hätärahoituksen edellytyksenä täytyy olla sitoutuminen talouden sopeutusohjelmiin.

Emme tarvitse lisää yhteisvastuuta. Jokaisen jäsenmaan - myös Suomen - on itse huolehdittava oman julkisen taloutensa ja pankkijärjestelmänsä kestävyydestä. Suomi on ajautumassa tilanteeseen, jossa maamme rikkoo talous- ja rahaliiton sääntöjä. Suomen julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on nousemassa yli 60 %:n kuluvana vuonna.  Velaksi eläminen on lapsenlapsiltamme varastamista.

Maatalous- ja aluepolitiikka tuovat EU:n lähelle, joka niemeen ja notkelmaan. Kataisen hallitus on ikävä kyllä epäonnistunut suomalaisen maatalous- ja aluepolitiikan puolustamisessa. EU:n aluerahoituksen perustana oleva harvan asutuksen kriteeri puolittui Kataisen hallituksen neuvotteluiden tuloksena.  Tämä vie Suomelta satoja miljoonia euroja EU-tukea. Myös maataloustukia leikattiin viidellä prosentilla - vaikka maatalousyrittäjyyden kannattavuuden ongelmiin ei näy ratkaisua.

EU:n on keskityttävä suuriin asioihin: rauhaan, kasvuun, työllisyyteen, vapauteen. Jäsenmaille on jätettävä oikeus päättää paikallisista asioista: saako kalaa myydä suoraan savustuspöntöstä, pitääkö kurkun olla suora vai käyrä ja voimmeko mainostaa kotimaista lähiruokaa.