Lapsiperheiden palvelut yhdelle luukulle

Share |

Torstai 19.11.2015 klo 15.24


Huomenna perjantaina vietetään perinteistä lapsen oikeuksien päivää. Päivää on vietetty Suomessa vuodesta 1991, ja päivä perustuu YK:n yleiskokouksessa solmittuun lapsen oikeuksien sopimukseen. Tämän vuoden teemana on lapsiperheköyhyyden ehkäiseminen.
Lapsiperheköyhyys on yksi suurimmista tekijöistä, jotka uhkaavat lapsen terveyttä, henkistä hyvinvointia, taloudellista asemaa ja osallistumismahdollisuuksia. Eniten lapsiperheköyhyyttä esiintyy yksinhuoltajaperheissä, pikkulapsiperheissä sekä monilapsisissa perheissä.
 
Lapsiperheköyhyys voi olla hetkellistä tai hyvinkin pitkäaikaista. Vanhempien työttömyys, pätkätyöt sekä päihde- ja mielenterveysongelmat vaikeuttavat perheen taloudellista tilaa ja pidentävät köyhyysjaksoa. Mitä pidempi köyhyysjakso on, sen suuremmaksi kasvaa perheen syrjäytymisriski.
 
Sipilän hallituksen yksi tämän vaalikauden kärkihankkeista on lapsi- ja perhepalveluiden asiakaslähtöinen muutosohjelma. Lähtökohtana uudistuksessa on perheiden monimuotoisuuden ja lapsen edun entistä parempi huomioinen. Lapsiperheiden palveluja kehitetään asiakaslähtöisiksi ja hallintorajat ylittäviksi. Tavoitteena tulee olla yhden luukun periaate. Useassa kaupungissa yhden luukun palvelumalli on jo onnistuneesti käytössä.
 
Myös tietosuojalainsäädäntöä kehitetään niin, että se palvelee moniammatillista yhteistyötä. Kotipalvelujen saatavuus turvataan riittävällä määrärahalla. Lisäksi panostetaan eropalveluihin, jotta erotilanteessa lasten hyvinvointi pystytään turvaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kun lapsiperhe saa avun tilanteeseensa yhdeltä luukulta, myös avun hakemisen kynnys toivottavasti laskee. Mitä aiemmin apua haetaan, sitä paremmin ja kevyemmillä toimilla perhettä pystytään auttamaan.
 
Kangerrellen toiminutta nuorisotakuuta hallitus muuttaa yhteiskuntatakuun suuntaan, jotta nuoren hyvinvoinnista voidaan ottaa koppi kokonaisvaltaisesti. Yhteiskuntatakuun avulla nuorella on saatavilla apua koulutus-, työ-, terveys-, ja esimerkiksi arjen hallintaan liittyvissä asioissa.
 
Vähintään yhtä tärkeää kuin yhteiskunnan apu on vertaistuki ja vertaisseura. Lapsiperheille suunnattuja matalan kynnyksen tilaisuuksia tarvitaan, jotta perheillä olisi mahdollisuus tavata muita perheitä ja tuntea kuuluvansa johonkin. Tässä tehtävässä järjestöillä on suuri ja tärkeä rooli.
 
Pohjois-Pohjanmaan Vesaiset osallistuvat perjantaina Hyvä joulumieli -keräykseen Oulun rotuaarilla klo 12-16. Olen itse paikalla klo 13.30 alkaen. 19:ttä kertaa järjestettävän keräyksen tuotolla hankitaan lahjakortteja vähävaraisille perheille, jotta myös näissä perheissä niin lapset kuin vanhemmatkin voisivat ilolla valmistella ja odottaa jouluntuloa.


Kommentit

29.11.2015 11.19  Koskinen

Kolmen lapsen yksinhuoltaja kertoo: "Koulujen loma-ajat olivat pahimmat. Ruokalaskut tuplaantuivat, kun lapset eivät saaneet ruokaa koulussa ja päiväkodissa. Samaan aikaan olin jatkuvasti tietoinen, että loman jälkeen koulussa jaettaisiin perheen lomakuulumisia ja ruodittaisiin saadut joululahjat." Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että lapsiperheköyhyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, joka jää kuitenkin arjessa piiloon. Mm. edellisen puheenvuoron äiti kertoi tiedostavansa statuserojen ulkoiset merkit siinä määrin, että yrittää pitää kulissit kunnossa, jottei lasten köyhyys näkyisi ulospäin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että meillä on jo yksi erittäin tehokas yhteiskunnallinen innovaatio, joka ennaltaehkäisee tehokkaasti köyhyyttä ja sen lieveilmiöitä ja josta tulee pitää kynsin hampain kiinni. Tämä on koulutusjärjestelmämme. On totta, että osa jää siitäkin syrjään, jos tulosta mittaa vain esimerkiksi nuorisotyöllisyysasteella tai jatko-opinnoilla. Kyse on kuitenkin torjuntavoitosta silloinki; koulutus on pystynyt ehkäisemään koko varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ajan paljon suurempia ongelmia. Osalle koulutukseen (jota siis myös varhaiskasvatus on) osallistuminen on kuntouttavaa toimintaa, jolla on yhteiskunnallinen merkitys. Se, että heikossa perhetilanteessa oleva lapsi/nuori on varhaiskasvatuksessa/koulussa hyödyttää meitä kaikkia.

Ylisukupolvinen huono-osaisuus on raskas perintö. Se on myös yhteiskunnalisesti vaarallinen kehityskulku, koska se lisää yleistä turvattomuutta. Näin ollen, toivon että muistat puheissasi niitä perheitä, joiden lapsille päiväkoti on ylivoimaisesti parempi vaihtoehto sekä perheen vähävaraisuuden vuoksi -ihan vaikka vain se lämmin ateria- , että lapsen sivistyksellisten oikeuksien vuoksi. Päivähoito, ja varhaiskasvatus sen osana, on meillä toiminut myös leimaamattomana "köyhäinapuna" eli yhden luukun koulutus-, sosiaali- ja perhepalveluna esimerkiksi niille perheille, jotka alikäyttävät toimeentulotukea tai jotka eivät tule palkallaan toimeen. Vaikka varhaiskasvatuksessa lapsi, laadukas toiminta lapsille ja lasten kanssa, on aina keskiössä, samalla varhaiskasvattajat tekevät konkreettista perheen ja vanhemmuuden ohjausta. En ollenkaan näe, miten varhaiskasvatuksen romuttamisella voidaan saada Suomi kuntoon. Hallituksen esittämä linja kolaa ongelmat kouluun kalliiksi paketiksi.

Väsyttää. Tavallaan alan jo toivoa, että muutama ikäluokka uhrataan tässä SSS-hallituksen "varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja vanhemmuutta korostavassa" uudistuksessa, jotta edellinen tulee toteennäytetyksi ja lävähtää kaikkien silmille. Alkaa olla ihan sama. Siten voitaisiin pelastaa yhden historiallisen silmänräpäyksen verran ikäluokkia, kun taas koulutus nousee arvoon arvaamattomaan. Mutta eletään nyt ensin tämä päivä: asiantuntijoita ei kuunnella, valehdellaan päin naamaa ja perustuslakiakin väännellään miten sattuu. Helmiä on mennyt sioille varhaiskavatuksen muodossa; ei sen merkitystä kukaan nähtävästi näe. Tarhantätien puuhastelua, jota kuka vaan voi tehdä ja joukon jatkoksi kersa tai muutama lisää. Jatkossa syökööt kansalaiset helmien sijasta puuta, heinää, puutaheinää tai vaikka paskaa. Vanhentuineilla laskelmilla ja mustaa valkoiseksi väittävillä valeilla on hallintorekisteriasian lisäksi saatu hallituksessa tuotettua oman väen, ei yhteiskunnan etua ajavaa politiikkaa. Mutta vielä hyytyy kermakerros suupieliin, kunhan erot kasvavat.

Mitäpä me julkisella päivähoidolla enää tehdään. Kotona on jatkossa joka kolmas ja nämähän ne sitten halavalla korvaavat päiväkodit. Päästään 70-luvun tilanteeseen, jossa hyvätapaisia lapsia kaupiteltiin kivoille tädeille hoitoon, jos naisen nyt ihan välttämättä piti töihin päästä.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini