Tromssa, Norja 14.-17.8.2011 Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen matka
Maakuntaliiton luottamushenkilöiden ja virkamiesten yhteinen matka suuntautui pohjoiseen Norjaan ja Tromssan kaupunkiin. Kohteen valinta oli mielenkiintoinen: etsitään yhteistyömahdollisuuksia sekä tutustutaan siihen, missä norjalaiset ovat meitä etevämpiä.
Kilpisjärven jälkeen maiden rajoilla matka muuttui kiemurtelevaksi upeiden vuorten välissä. Kaunis kesäkeli helli meitä koko reissun ajan. Ehkäpä juuri siksi Tromssa näyttäytyi parhaimmillaan idyllisenä "Pohjolan Pariisina".
Ohjelmaa oli aamusta iltaan. Tutustuimme Norjan kunta- ja aluehallintoon. Vaalien läheisyys näkyi aluetason päättäjien kiireenä. Myös kaupunginjohto valitaan suorilla vaaleilla. Uutta oli itselleni se tieto, että kansanedustajat eivät saa olla kuntien, kaupunkien tai maakuntatason luottamustehtävissä. Tästä en toivo meille esimerkkiä.
Tromssan kaupungin esittelyn jälkeen olin yllättynyt. Alueella elää yli 100 kansallisuutta, kulttuurielämä on vilkasta, kaupunki kasvaa yli 1000 asukkaalla vuodessa, ja alueella on suuri työvoimapula. Työttömyysprosentti on 2, ja odotukset työvoimatarpeesta lähivuosina reippaat 3000 uutta paikkaa. Alueella investoidaan uusiin virastoihin, kouluihin, satamaan ja kunnallistekniikkaan. Kehitys näyttää olevan päätä huimaavaa.
Norjan ja Tromssan kivijalat ovat öljyssä ja kaasussa. Kalatalous kukoistaa edelleen hyvin johtuen etenkin kalanviljelystä ja maailmanlaajuisesta kaupasta. Me olemme tottuneet norjanloheen, mutta niin näyttävät olevan kansat Afrikkaa ja Aasiaa myöten. Eikä se norjalainen lammaskaan pahalta maistunut.
Keskustelimme paikallisten kanssa matkailusta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä. Törmäsimme aina liikenneyhteyksiin. Vastikään lakkautettu suora lentoreitti Tromssan ja Oulun välille tulisi avata uudestaan. Ehkä välilasku Ruotsin puolella lisäisi kannattavuutta. Norjalaiset tuntuivat olevan myös varsin tosissaan raideliikenteen tulevaisuudesta. Junayhteys palvelisi matkustajien lisäksi teollisuutta ja kauppaa. Pistetään harkintaan.
Näköalatornissa kollegani Risto Kalliorinteen kanssa.
Paluumatkalla vierailimme Pajala-Kolari-kaivoksella. Saimme ajankohtaisen tietopaketin pohjoisten kaivoksien tulevaisuudesta. Valtaukset ja itse kaivosten avaamiset tulevat tapahtumaan lähivuosina. Itse Kolarin puolella on tuhannelle osaajalle töitä tarjolla. Meiltä toivottiin apua junayhteyden parantamiseen ja koulutuksen ennakointiin. Niissä riittääkin tekemistä.
Yhteiskuva Kolarin kaivokselta, Hannukaisesta.
Arktisen alueen kansanedustajat Islannissa 8.-10.6.2011
Arktisen neuvoston kokous pidettiin Islannissa Reykjavikissa. Osallistuin kokoukseen Suomen edustajana. Mukana on niin virkamiehiä kuin parlamenttien kansanedustajia Kanadasta Venäjälle.
Asialistalla tällä erää oli tulevien kahden vuoden toimintasuunnitelma ja seuraavien kokousten valmistelu. Aiheet olivat varsin tuttuja: Arktisen politiikan nostaminen jokaisen jäsenmaan politiikanteossa, ilmastonmuutos, ympäristökysymykset ja alkuperäiskansojen olosuhteet. Tulevina vuosina otetaan myös etunojaa turvallisuuskysymyksissä. Puhdas ruoka ja vesi nostettiin esille erityisenä yhteistyöasiana.
Työmatka Islantiin oli tällä erää pikainen. Tuulisessa ja kylmässä Reykjavikissa ehdin nähdä vain keskustan nähtävyydet, kaupunkia reunustaneet lumiset vuoret ja paikallisen parlamentin. Maata ravistelleet tulivuorenpurkaukset eivät näkyneet mitenkään. Pankkikriisit ja talouslamakin ovat kuulemma historiaa. Maa odottaa turistirikasta kesää ja vakaampia oloja.
Mukava palata Suomen lämpöön ja kotiin.
Lakivaliokunnan matka Japaniin 21.-27.3.2010
Vierailimme lakivalokunnan voimin keväisessä Japanissa. Viikon aikana saimme hyvän sukelluksen aasialaiseen kulttuuriin ja oikeusjärjestelmiin. Ohjelma oli täytetty valiokunnan tehtäväkuvaan liittyvistä vierailukohteista. Mieleenpainuvimmat niistä olivat ehdottomasti käynti Japanin parlamentissä ja Kioton vankilassa.
Suomen suurlähetystö oli tehnyt erinomaisen matkaohjelman. Mukana oli melkein koko matkan tulkki, joka osoittautui tarpeelliseksi jo vaikean alan sanaston ymmärtämiseksi. Hänen kauttaan saimme tietoa japanilaisten tavallisesta elämästä, asumisesta ja maan tavoista.
Tapasimme parlamentissä paikallisia lakivaliokunnan edustajia. Suurin uudistus oli tehty oikeuslaitoksen maallikkojäsenten eli lautamiesten mukaantulosta tuomioistuntoihin. Aivan kuka tahansa täysi-ikäinen voi joutua lautamieheksi arvonnan satuttua kohdalle.
Japanissa on käytössä kuolemanrangaistus. Tuomiotkin tuntuivat astetta kovemmilta kaikissa rikoksissa. Tämän eduskuntakauden aikana oikeusministeri ei ole joutunut vielä allekirjoittamaan hirttotuomioita, mutta vuosittain niitä on aikaisemmin laitettu täytäntöön kymmeniä. Uhrin osa oikeudessa on heikko. Kaikista nostetuista syytteistä lähes kaikki saavat tuomion.
Tapasimme sekä Tokiossa että Kiotossa Japani-Suomi  ystävyysryhmään. J a pa ni n parlamentissä istuu suomalaislähtöinen Martti Turunen (Marutei Tsurunen), jonka meidät oli ilo tavata pariinkin otteeseen. Hänellä on tärkeä asema politiikassa, elämäniloa ja intoa uudistaa Japanin asioita.
Matkan aikana näimme useita temppeleitä, matkustimme luotijunalla, kävimme kylpylässä ja söimme kauniisti laitettua japanilaista ruokaa. Ehdittiin sitä vaihtaa useampia ajatuksia Suomenkin politiikasta sekä tulevista valiokunnan päätö ksistä.
Kioton vankilassa on reippaat parituhatta vankia. Laitos on suljettu, eikä vangeilla ole mahdollisuutta käydä muurien ulkopuolella tuomio nsa aikana. Vangit tekivät erilaisia käsillä tehtäviä töitä päivisin ja selleissä saattoi asustaa kuusikin vankia kerrallaan. Vankilan johtaja piti erityisen tärkeänä tiukkaa kuria ja pienestäkin rikkomuksesta sai lisärangaistuksia.
Kevät on Japanissa jo pitkällä. Kirsikkapuun kukat avautuvat parhaillaan. Kelit olivat hieman kylmät ja sateiset, mutta se ei menoa haitannut. Japanista ja japanilaisista jäi mukavat muistot.
Vierailuryhmä kotiseudulta
Reipas joukko innokkaita maakunnan ihmisiä oli eduskuntavierailulla 12.-13.2. Helsingissä. Kahden päivän ohjelma koostui eduskuntataloon tutustumisesta, kansanedustajan työhön perehtymisestä, ministeritapaamisesta ja ennen kaikkea mukavasta yhdessäolosta.
Olen aina otettu, kun saan vieraita kotiseudulta. Edustajan työtä on mukava esitellä. Työpäivät ja tehtävät vaihtelevat päivittäin. Eduskunta on myös täynnä mahdollisuuksia ja motivoituneita ihmisiä.
Vieraani pääsivät näkemään varsin värikkään torstain kyselytunnin. Opposition pääkysymys koski koululaisten ryhmäkokoja ja opetustoimen rahoitusta. Pääsin itsekin kommentoimaan aihetta ja kysymään opetusministeri Virkkuselta, olisiko hän valmis lisäämään rahaa tulevaisuudessa korvamerkitysti lisää ryhmäkokojen pienentämiseksi.
Kysymykset kansanedustajan työkuvasta ovat usein vierailijoilla samat: missä asun, onko vapaa-aikaa ollenkaan, mitä olen saanut aikaan, kenen kanssa teen töitä, jne........ Vastaukset vaihtelevat keneltä kysytään. Kansanedustajan työtä kun voi tehdä monella eri tavalla. Vierailun aikana meillä oli myös aikaa keskustella päivän poliittisista kysymyksistä. Taloustilanne puhututtaa.
Itsenäisyyspäivän vastaanotolla
Tasavallan presidentin Tarja Halosen ja tohtori Pennti Arajärven itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa 6.12. oli juhlallinen. Saavuimme mieheni kanssa juhliin jo toistamiseen. Osasimme siten varautua väentungokseen ja linnan lämpimään tunnelmaan.
Illan aikana tapasimme paljon tuttuja omasta maakunnasta ja eduskunnan väkeä. Erityisesti keskustelut entisen ja nykyisen maaherrojen kanssa olivat antoisia. Pekkalan pariskunta viihtyi tanssilattialla siinä missä mekin ja Siuruaiset näyttivät nauttivan juhlahumusta kokeneina linnan käviöinä.
Tarjoilu on viritetty Itämeri-teeman ympärille. Saimme maistella pieniä suupaloja kotimaisista raaka-aineista valmistettuna. Maistui!
Suomen itsenäisyyspäivä on erityinen. Päivän aikana oli mahdollisuus muistaa maan historian vaiheita ja palata taas kiitollisuuden osoituksiin edellisille sukupolville.
MAANPUOLUSTUSKURSSI 186.
Sain osallistua valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille 22.9.-15.10. Kolmen ja puolen viikon aikana meitä perehdytettiin maanpuolustukseen, valmiusolojen kriisihallintaan ja saimme valtavan määrän tietoa sekä taitoa yhteiskunnallisista asioista. Kurssin luoennoitsijoina olivat alansa johtajat ja asintuntijat.
Entä jo maatamme uhkaa vesikriisi, energian saantimme tyrehtyy tai vaikean maastopalon etenemistä ei saada hallintaan. Mitä tehdään? Viranomaisilla on uskomattoman tarkat ohjeet ja toimintatavat monenlaisten kriisien varalle. Olemme oppineet, että varautuminen pahan päivän varalle on tarpeen.
Kurrsin aikana sain selkeän kuvan maamme huoltovarmuuden toimivuudesta. Koska en itse ole käynyt asepalvelusta, oli tarpeellista kurkistaa myös armeijan eri sektoreille. Vierailimme useissa valtion virastoissa, yrityksissä ja puolustusvoimien kohteissa. Etenkin kolmen päivän internaatioharjoitus Porin Prikaatissa, Säkylässä oli kurssin parhainta antia.
Tähän ajanjaksoon mahtui myös aitoja kriisejä. Keskustelimme ulkopolitiikasta ja Venäjän tilanteesta varsin aktiivisesti. Georgian tilanne ja tapahtumat käytiin läpi asiantuntijavoimin. Kurssin alkuun tapahtui myös Kauhajoen traaginen ampumavälikohtaus. Seurasimme tarkasti viranomaisten toimintatapoja ja asian etenemistä. Poliisiylijohtajan vierailu antoi oman värinsä tapahtuneelle.
Maanpuolustuskurssi antoi aivan uuden tavan tarkastella arkisia asioita. Nyt tiedän muun muassa miksi ne kunnan tekemät valmius- ja turvallisuussuunnitelmat ovat olemassa. Sain kurssilta myös uskomattoman mukavia ystävyyssuhteita. Kurssitapaamisilla nähdään!
Maakuntaliitto Sloveniassa
Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton puheenjohtajisto sekä talon virkamiehiä osallistui kolmipäiväiselle tutustumismatkalle Sloveniaan 7.-9.9. Matkakohde oli valittu huolella, sillä halusimme tietoa uusien EU-maiden tilanteista. Slovenia on malliesimerkki maasta, joka on jo lyhyen ajan sisällä ollut jopa yksi EU:n puheenjohtajamaa.
Ihastuin maahan, asukkaisiin, kulttuuriin ja etenkin pääkaupunki Ljubljanan ilmeeseen. Osasyyllinen kaikkeen tähän saattoi olla myös upea kesäsää, joka hemmotteli meitä lämmöllä.
Saimme matkalta mitä halusimme. Tutustuimme maan historiaan erittäin hyvän paikallisen oppaan avulla. Saimme hyvän käsityksen pienen maan paikallishallinnosta ja aluepolitiikasta. Koko maa kun mahtuu pinta-alaltaan meidän maakuntaan ja kuntia 2 miljoonan asukkaan Sloveniassa on huikeat 210.
Vierailimme korkeakoulu- ja teknologiakeskuksessa, keskustelimme maan energiamuodoista sekä sosiaali- ja terveydenhoidosta. Painiskelemme itse asiassa erittäin samanlaisten haasteiden edessä: väestö ikääntyy, kustannukset kasvavat, uusiutuvia energiamuotoja kaivataan lisää........
Slovenia ja muut uudet Euroopan Unionin maat ovat vierailun arvoisia kohteita. Turistina ilahdut varmasti lämminhenkiseen tunnelmaan.
Arktinen valtuuskunta Alaskassa
Kahdeksas konferenssi Arktisen alueen parlamenttien valtuuskuntien välillä Alaskassa
Kolmen päivän kokous Fairbanksissa, Alaskassa oli huikea kokemus. Vaikka välimatka oli pitkä, ei se hidastanut osallistujien intoa Arktisten asioiden yhteistyölle. Eduskunnasta meitä kansanedustajia mukana oli valtuuskunnan puheenjohtajana Hannes Manninen, Ulla Karvo, Johanna Ojala-Niemelä, Jouko Skinnari ja minä.
Osallistujamaat: Kanada, Tanska, Suomi, Islanti, Norja, Venäjä, Ruotsi, Yhdysvallat ja Euroopan parlamentti
Kokouksessa keskusteltiin meripolitiikasta, hyvinvointikysymyksistä, energiahuollosta ja ilmastonmuutoksesta. Kolmen päivän aikana kuulimme aihealuiden parhaita asiantuntijoita ja keskustelimme eri maiden tilanteista. Etenkin vähemmistö- ja alkuperäiskansojen mielipiteiden huomioiminen yhteisessä politiikassa oli tärkeää.
Hyväksyimme yhteislausuman, jossa linjattiin poliittisia tavoitteita, joihin Arktisella alueella tulee edetä.
Matkan aikana ehdin nähdä ja tutustua Alaskaan hyvin. Aikaeroon ei tottunut ollenkaan. Vuorokausirytmi oli kääntynyt täysin päälaelleen. Välimatka kotoa Fairbanksiin oli valtava. Leveysasteella oltiin kutakuinkin Oulun korkeudella. Siksi ilmasto, sää, luonto, kasvit ja jopa ruoka tuntui kotoisalta. Tosin meillä ei ole niin upeita lumisia vuorenhuippuja tällä hetkellä.
Arktisella alueella eletään varsin erilaisissa olosuhteissa. Eskimoiden, inuiittien ja eri maiden alkuperäiskansojen yhteiselossa. Kosketuksen luontoon saimme jokiristeilyllä ja kuumassa lähteessä uidessamme. Olipa eräs yrittäjä rakentanut jäälinnan keskelle erämaata. Iklu voisi olla mukava kokemus yömajana.
Artisella alueella on paljon puolustettavaa. Etenkin jäänavan jääpeitteen sulamisen tuomat mahdollisuudet kirvoittivat meidät keskusteluun. Tuleeko alueelle konflikteja - kiistoja alueen käytöstä? Poliittinen tilanne tai intressit alueella eroavat toisistaan. Voidaanko merireittejä käyttää yhteisymmärryksessä? Matkailu, kalastus, öljylähteet ja muut asiat ovat olemassa jo tällä alueella. Mitä tulevaisuudessa tulee näille tapahtumaan?
Matkan mielenkiintoista antia on myös keskustelut muiden maiden kollegojen kanssa. Uusia tuttavuuksia sain useista maista ja etenkin kansanedustajat Ruotsista tulivat hyvinkin tutuiksi. Tapasin jopa puoluetuttavuuksia veljespuolueestani.
Kuvassa edustaja Ojala-Niemelä, minä ja edustaja Erik Eriksson Ruotsista.
Runon ja laulun ranta
Eino Leinon päivänä 6. heinäkuuta vietettiin Kellon Kiviniemen kalasatamassa viihtyisä kulttuuritapahtuma. Paikalla oli runon lausujia, musiikkiesityksiä, yhteislaulua ja mukavaa yhdessäoloa. Tapahtuma sai alkuunsa reipas vuosi sitten, kun Hekkalan Osmon kassa ideoitiin kesätapahtumaa rantaan. Yhteistyökumppaneita löytyi mukavasti. Kiitokset Kiviniemen kyläyhdistykselle, Kellon Työväen Urheilijoille, Kellon nuorisoseuralle, kuorolaisille ja lukuisille muille, jotka mahdollistitte ainutlaatuisen runotapahtuman.
Runojen esittäjät olivat sisäistäneet tapahtuman teeman: meissä jokaisessa elää pieni taiteellinen sielu. Pöytälaatikkoon on varmasti rustannut yksi jos toinen runonpätkää tai ajatelmaa. On hienoa antaa tilaisuus päästä osalliseksi tuotoksista, jotka tuskin koskaan päätyvät suuren maailman estraadille asti. Kiviniemen rantaan ne puolestaan sopivat mainiosti!
Esitin itse kaksi runoteosta. Toisen olen löytänyt Puttaalaisten perinnerunoista ja toisen runoista olen kirjoittanut itse.
PERÄMERI (Eero Holma)
Kun katselen sua Perämeri,
tunnen sykettä sydämeni,
näen kuinka aaltos kehrää, kierii,
sun rannoillesi rakkahille.
Niin moni on selälläs seikkaillut,
on tuulta ja tuiskua nähnyt,
varo ihminen, karuja luotoja myrskysäällä,
jos elää aiot tähdellä täällä.
On reimareita, on majakkaa,
joka iskee silmää sulle,
niin syksyn pitkinä, pimeinä öinä
ja linnunratojen tähtivöinä.
Oi Perämeri, sä helmi Pohjanmaan,
minne kuljen niin palaan jälleen.
Saan haistella suolaista kuohuvaa merta,
en tiedä koska on viimeinen kerta.
Rannan tuuli (oma runoni)
Tuulee. Tuulee niin, että korvissa soi.
Jos ei tuule, niin luulee, että epänormaaliahan se on.
On vastatuulta, myötätuulta, sivutuulta ja mitäpäs muuta.
Kun otan ja hiihdän tästä rantoja pitkin, tietäisitkin, miten kova vastatuuli Merivartioasemalle on. Mutta takaisin voi lipsutella kädet sivupurjeinani nauttien helposta matkanteosta. Pitkillä luistelupotkuilla.
Tuulee. Tuulee niin, että korvissa soi. Se on hyvä asia, kun mennään täyttä lasia. Purjeen pinta pullistuu, on heinäkuu ja vene pian rantautuu, kotisataman tuun.
Ai että tuulee. Tuulee lämpimästi, koleasti, puuskissa tai suuntaa vaihdellen. Ei kaihdellen.
Mitä isompi aalto rantaan lyö sitä suurempi on hiekan työ. Jäljen se jättää kivikkoonkin ja mennessään voi viedä pajunkin.
Osaan hypätä kuin delffiini aallon yli, meri on syli, jonne on osattava heittäytyä. Osaan sukeltaa kuin hylje ja hengittää kuin kala. Näihin taitoihin on muutama niksi ja sala. Vesi on suolaisen makuista ja jättää lähtemättömän hyvän vaikutuksen.
Tuuli antaa merelle uudet kasvot päivittäin. Vai väittääkö joku, että on totuus, että tämä ranta näyttää samanlaiselta päivä toisensa jälkeen? Edelleen.
Kotirannallani on sielu, jonka kosketuksen ymmärtää vain silloin, kun antaa aikaa - taikaa- tarkastella sen sisälle kiireettömästi. Unohtaen ajan ja paikan virtaukset.
En väsy koskaan katsellessani rannan elämää, sen vilinää, ihmisiä ja vuodenaikojen vaihteluita. Tuuli, tuuli se vain puhaltaa kasvoilleni, lennättäen hiuksia vallattomasti ja tuo meren maun kielelle.
Suomen Keskustan puoluekokous Joensuu 13.-15.6.08
Keskustan puoluekokouksessa Joensuun Areenalla oli iloinen tunnelma kokousviikonvaihteen ajan. Kahden vuoden välein kokoontuva puolueväki otti kaiken hyödyn irti tapaamisesta; pidettiin puhehita, tavattiin tuttuja, istuttiin valiokunnissa (jotkut yövaliokunnissakin), päätettiin aloitteiden mukaisista puoluekannoista ja valittiin puolueelle johtajat.
Henkilövalinnoista osattiinkin povata kokouksen kiihkeintä antia. Sitä se myös oli. Puheenjohtaja Matti Vanhanen tosin taputettiin yksimielisesti seuraavalle jatkokaudelle, mutta varapuheenjohtajista äänestettiin. Tiukan kamppailun jälkeen valituksi tulivat Lehtomäki, Puumala ja Rantakangas. Etenkin oman Pohjois-Pohjanmaan piirin puolesta olen ylpeä Antin valinnasta puoluejohtoon. Me teimme sen taas yhdessä!
 Antti puhujakorokkeella.
Puoluesihteerikisassa pitemmän korren vei Jarmo Korhonen.
Puoluekokouksen julkilausumassa otettiin kantaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, perustuslain uudistamiseen, sosiaaliturvaan, aluepolitiikkaan sekä maa- ja setsätalousasioihin.
Aloitteiden puoluekokouspäätöksistä päästiin äänestämään varhain sunnuntaiaamuna. Muuta aihealue jakoi väen mielipiteitä: samaa sukupuolta olevien parien perheen ulkopuolinen adoptio-oikeus, haja-asutusalueen jätevesiviemäröinti ja yhdinvoiman päästömittaukset.
Sunnuntaina päästiin marssimaan koko Joensuun keskustan halki kokouspaikalle. Kahden kilometrin marssin aikana ehdittiin laulaa maakuntalaulu Kymmenen virran maa, melko monta kertaa.
Kolmen päivän kokousviikonlopun jälkeen kotiin lähti varsin tyytyväinen keskustaväki. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan yhteisrintamassa syksyn kunnallisvaaleja.
Lakivaliokunta Haagissa ja Luxemburgissa (1.-3.4.2008)
Vierailimme valiokunnan voimin Euroopan oikeuskaupungeissa. Kohteet oli valittu huolella, ajatellen meidän tulevaa eduskunnan työskentelyä. Kolmen päivän aikana saimme valtavasti tietoa muun muassa Europolin, Eurojustin, Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta sekä EY-tuomioistuimesta. Kaikissa kohteissa tapasimme suomalaisia työntekijöitä. Heidän osaamistaan arvostetaan ulkomailla hyvin paljon.
Pääsimme seuraamaan myös muutamaa tuomioistuimen oikeudenkäyntiä, josta saimme loistavan kuvan asioiden konkreettisesta etenemisestä. Hollannin suurlähettiläs Mikko Jokela ja Luxemburgissa tapaamamme Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Olavi Ala-Nissilä antoivat hyvän mahdollisuuden keskustella maiden ajankohtaisista asioista.
Erityisesti yllätyin eri organisaatioiden ja virkahenkilöiden tavasta toimia Euroopan rajat ylittävässä yhteistyöhengessä. Niin poliisit, syyttäjät kuin tuomaritkin työskentelivät tiiviissä verkostossa eri maiden ongelmia ratkoen. Yhteydenpito Suomen ja Euroopan tason organisaatioiden välillä tosin kaipaa vielä selkeyttämistä. Uskoakseni usealle suomalaiselle oikeuslaitoksien kansainvälinen ulottuvuus on hämärän peitossa. Tietoisuutta pitänee lisätä tässäkin asiassa.
Opintomatkan ohjelma oli niin tiivis, että molempien kohdemaiden kaupunkien keskustoissa ei edes ehditty käymään. Turistimatkat on tehtävä erikseen. Etenkin Haagi viehätti minua idyllisellä maisemalla ja polkupyöräilijöiden paratiisina. Kevät oli pikku hiljaa puhkeamassa kukoistukseen. Tulppaanipeltojen väriloisteesta saimme kylläkin jo esimakua.
Arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssi
Osallistuin Arktisen alueen parlamenttien kokoukseen Rovaniemellä 28.-29.2.
Torstaina meillä oli tilaisuus yhteisseminaarille samalla kokoontuvien Arktisen alueen yliopistojen rehtoreiden kanssa. Aiheena oli aluevesikysymykset Pohjoisella jäämerellä sekä ilmaston lämpenemisen vaikutukset napa-alueella.
Ilmaston lämpenenmisen seurauksesta pohjoisella napa-alueella jää ja ikirouta sulaa voimakkaasti. Uudet laivaväylät, öljyn sekä kaasun uudet lähteet ja merioikeudet lisäävät kiistaa siitä, kenelle pohjoisen luonnonvarat oikein kuuluvat.
Perjantaina ohjelman täytti varsinaisen kokouksen päätösasiat. Kuulimme jäsenmaiden raportteja erilaisten aihealueiden valmistelusta. Etenkin liikenne- ja logistiikka-alueilla meillä olisi haluja yhdistää pohjoisten valtioiden voimavaroja.
Arktiseen parlamentaarikkokonferenssiin osallistui kansanedustajia kahdeksasta kansallisesta parlamentista (Pohjoismaista, Kanadasta, Venäjältä ja Yhdysvalloista). Mukana oli myös alkuperäiskansojen edustajia. Toimielimen päätehtävä on edistää kestävää kehitystä arktisella alueella ympäristö-, sosiaali- ja taloussektoreilla.
Suomen valtuuskunnasta mukana olivat itseni lisäksi kansanedustajat Hannes Manninen, Ulla Karvo ja Johanna Ojala-Niemelä.
Sivistysvaliokunnan vierailu Yhdysvaltoihin
Sain vierailla eduskunnan sivistysvaliokunnan 11 henkisen seurueen kanssa Yhdysvalloissa Washingtonissa ja Bostonissa. Matkan päätavoite oli tutustua paikallisiin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Saamme pian sivistysvaliokunnassa käsiteltäväksi ylioistolain uudistuksen.
Tutustuimme George Washingtonin, Georgetownin ja Harvardin ylioistoihin sekä Massachusetts Institute of Technologyn (MIT). Saimme vierailla myös mm. kongressissa, avaruusmuseossa, Nokian tutkimusyksikössä sekä tapasimme useita koulutusalojen asiantuntijoita.
 
Suomalaisten ja yhdysvaltalaisten koulutusjärjestelmät eroavat suuresti toisistaan. Heti alussa meille kävi selväksi, että suoraa kopiointia tai vertailtavuutta ei voida harjoittaa. Osavaltioiden rooli koulutuksen järjestämisessä on liittovaltiota suurempi, joten kaikki koulutusasiat erosivat suuresti myös Yhdysvaltain itsensä sisällä.
Suurimpia eroja Suomen ja Yhdysvaltain yliopistotason toiminnassa:
- akateemisen vapauden korostaminen
- professorien toimikuva ja opiskelija - opettaja suhde
- sisäinen ja ulkoinen kilpailu kovaa (oppilaista, opettajista, rahoituksesta)
- opiskelijoilla suuret lukukausimaksut
- koulutuksen valvonta ja arviointijärjestelmät
.......... jotain yhtäläisyyksiäkin kyllä löytyi
- huoli koulupudokkaista
- terveys- ja mielenterveysongelmat
- yksi haastavin tavoite saada oppilaitokset ja tiedekunnat lähempään yhteistyöhön keskenään
Vierailun ohjelma oli erittäin monipuolinen ja tiivis. Saimme kattavan kuvauksen Yhdysvaltain yliopistomaailmasta. Näistä tiedoista on varmasti apua tulevissa keskusteluissa ja päätöksissä.
Dark Floors - the Lordi Motion Picture
Maailman ensi-ilta Oulussa
Kerrankin Pohjois-Suomi näytti elokuvayleisölle! Osataan sitä pohjoisessakin. Kauhuleffan ensi-iltayleisönä saivat toimia kuvauspaikkakunnan ihmiset.
Olin itsekin paikalla ja sain vaihtaa muutaman sanan koko elokuvan puuhamiehenä toimineelta Lordi alias Putaansuulta. Monsterimainen olemus kyllä pisti pienen naisen kerrankin hiljaiseksi.
Yleisöä Energia Areenalla jäähallilla oli lähes 4000. Kauhuelokuva oli odotetun mukaisesti karmaiseva kokemus. Illan huipentumana oli Lordin yhtyeen konsertti, josta ei räiskettä ja räminää todellakaan puuttunut.
Oman pienen kiitospuheen, jonka lausuin tilaisuudessa, löydät puheiden ja uutisten listalta.
Linnanjuhlissa
Presidentti Halonen ja miehensä Arajärvi olivat kutsuneet Suomen itsenäisyyspäivän juhlaan presidentinlinnaan lähes 1900 vierasta. Ensikertalaisina olimme suurella mielenkiinnolla juhlissa mukana. Valmistautuminen oli tehty huolella: puvut hommattu, päivän aikataulu ruokailuiden ja kampaamon osalta sovittu etukäteen.
Saavuimme juhlapaikalle hyvissä ajoin ja Mariankadun sisätilojen tungoksessa odottelimme presidenttiparin kättelyä. Sisääntulo jännitti hieman, mutta sujui jouhevasti. Jouduimme odottelemaan linnan yläkerroksissa koko juhlaväen kättelyt, ennen kuin pääsimme tanssisalin ja tarjoiluiden pariin.
Tapasimme illan aikana paljon tuttuja ympäri maan. Työkavereitani eduskunnasta, maakunnan vaikuttajia ja Haukiputaalta muitakin mukanaolleita. Pohjamot ja Roposet olivat iloisin mielin juhlatuulella.
Pyörähdimme juhlasalin tanssilattialla. Alkuillan ahtaus vaihtui illan aikana leppoisaksi seurusteluksi. Kiersimme linnan upeita huoneita ja saimme maistaa makoisia tarjoiluja.
Naisten upeat puvut ja kampaukset sekä komeat miehet frakeissaan toivat juhlaan loistoa. Naistenhuoneessa eräs työkaverini totesi, että ihmisiä ei tunnista tuunausten jäljiltä. Itsenäisyyspäivien linnan juhlat eivät ole missikisat. Siksi toivon juhlan perimmäisen sanoman välittyvän kaikille pukuloiston keskeltä.
Piippolan pikkujoulu
Vierailin sunnuntaina 2.12. Piippolan Kairanmaalla. Perinteiset pikkujoulut keräsivät tuvan täyteen ihmisistä. Pikkujouluohjelmaan kuului jouluista musiikkia yhteislauluineen, joulupuuroa ja torttukahvit, arvontaa sekä poliittista keskustelua päivän kuumimmista aiheista.
Keskustelimme hallitustyöskentelyn onnistumisista ja huolenaiheista. Väki toivoi etenkin lujaa edunvalvontaa ja pohjoisen olojen puolustamista eduskunnassa.
Iloisenhenkinen pikkujoulu muistutti joulun tulosta. Sain arpajaispalkinnoksi lämpimät villasukat, jotka aijon viedä työhuoneeseen.
Opettajavieraita eduskunnassa
15.11.2007
Linja-autollinen veteraaniopettajia, heidän puolisoitaan ja ystäviään Haukiputaalta sekä lähiympäristöstä vieraili eduskunnassa torstaipäivän aikana. Oppaiden avulla talosta saa mukavan mielikuvan ja pääsee näkemään täysistuntosalin, upeita taideteoksia ja kuulemaan eduskunnan historiaa.
Eduskuntakierroksen jälkeen istuimme oman ryhmäni viidennen kerroksen ryhmähuoneeseen kahville ja vaihtamaan kuulumisia. Paikalle olin pyytänyt myös vaalipiirin muita kansanedustajia. Mukaan ennättivät edustajat Ahde ja Rajala, sekä hänen avustajansa.
Kerroin työstäni eduskunnassa, talon arjesta ja hieman ajankohtaisista poliittisista asioista. Vieraita kiinnostivat, miten voimavarani riittävät työssäni, vaikutusmahdollisuudet ministereiden suuntaan ja asioihin perehtymisen määrä.
Kotisuunnasta käy harvakseltaan näin suurta joukkoa vierailulla Helsingissä. Siksi olinkin erityisen iloinen heidän käynnistä työpaikallani. Mukana oli muutama entinen opettajanikin. Matematiikan opettajani Veijo Väänänen oli yhdeksännen luokan luokkaretkivalvojana Helsingissä aikanaan. Vierailimme silloin Tytin vieraana eduskunnassa ja ajattelin jo silloin, että olisipa hienoa päästä eduskuntaan joku päivä kansanedustajaksi!
Kiitos vierailusta! Teitä kaikkia oli mukava nähdä!
Työelämään tutustumisjakson kokemuksia
Keskiviikkona 3.10.2007 sain vihdoin tilaisuuden alkaa kirjoittamaan TET-viikostani tälle vieraskynä-palstalle. Olen ollut Helsingissä viime sunnuntaista lähtien, mutta ensimmäinen päiväni Eduskunnassa oli maanantaina.
1.10.2007
Maanantaini alkoi aikaisella heräämisellä, ehkä hieman liiankin aikaisella. En miltei jaksanut päästä ylös vuoteesta, mutta pakottauduin nousemaan. Maanantai-aamut nyt ovat yleensä vähän niin ja näin monilla ihmisillä.
Lähdettyäni hyvissä ajoin bussipysäkkiä kohti, huomasin unohtaneeni repun enoni kotiin, jossa asun tämän viikon. Sateenvarjo tanassa juoksin takaisin, toivoen etten myöhästyisi bussista. Enpä ehtinyt, linja-auto oli jo mennyt. Kärsivällisesti jäin odottamaan seuraavaa takaisin pysäkille päästyäni.
Kyyti olikin nopeampi kuin mitä enoni oli sanonut, ja ehdin ajoissa perille . Eduskuntatalon lisärakennuksen, Pikkuparlamentin, ja oikean oven löytäminen tuotti aluksi vaikeuksia, mutta pikainen puhelu Taru Savolaiselle, edustaja Vehkaperän avustajalle, paljasti rakennuksen sijainnin. Odottelin ovella, ja hetken kuluttua Taru tulikin hymyillen hakemaan minua sisään.
Maanantai kului paikkoja kierrellessä, työtehtävien kertauksessa ja ruokailussa.
2.10.2007
Tiistaina aamu meni jo paremmin, sillä osuin jopa oikeaan bussiin oikeaan aikaan! Talon ovella kilautin varmuuden vuoksi Tarulle, ja tulin vielä hieman arastellen sisään. Turhaahan se oli, sillä Taru oli ilmoittanut jo olevan tulossa. Ensimmäinen 'oikea' työpäivä alkoi minun, Tarun ja edustaja Vehkaperän tapaamisella. Jutustelimme viikkoaikataulusta sekä jälleen työtehtävistäni, jonka jälkeen istahdin tietokoneelle lukemaan verkkolehtiä.
Jonkin ajan kuluttua Taru ja minä lähdimme hänen ehdotuksestaan seuraamaan Paavo Väyrysen metsäpolitiikka-luentoa. Kävimme syömässä, ja palasimme takaisin työhuoneisiimme.
Kului jonkun aikaa, ja lähdimme taas kävelemään pitkin käytäviä. Ensimmmäisellä pysakillä minusta otettiin kuva kulkukorttia varten. Seuraavaksi haimme minulle ruokalippuja, ja viimeiseksi TET-paperini. Päivän viimeisenä hommana minulla oli hankkia materiaalia eri verkkolehtiarkistoista edustaja Vehkaperän puheeseen.
3.10.2007
Keskiviikoksi olimme sopineet minun aloittavan kymmeneltä kello yhdeksän sijaan. Kuinkas sitten kävikään, myöhästyin uudestaan bussista, ja seuraava tuli tietenkin vasta puolen tunnin päästä. Eipä voi mitään, tulin noin 10 minuuttia myöhässä töihin. Onneksi bussi oli nopeampi kuin yleensä on ollut, muuten olisin ollut vielä enemmän myöhässä.
Tultani ilmoittautumaan Tarulle olevani paikalla, sain häneltä oman kulkukorttini. Nyt minun ei enää tarvinnut kulkea toisen perässä saadakseni kulkea ympäriinsä. Tulinpa sitten jälleen tietokoneelle verkkolehtiä lukemaan. Luettuani tarpeeksi aloin kirjoittamaan tänne Vieraskynä-palstalle. Yritin myös Tarun pyynnöstä saada aikaan jonkinlainen tiivistelmä/yhteenveto Liikenne- ja Viestintavaliokunnan sekä Tulevaisuusvaliokunnan hiljattaisista tapahtumista. En oikein ymmärtänyt mitä minun täytyi tehdä, mutta yritin sähertää jotain edes hieman aiheeseen liittyvää.
Ruokana oli rosmariiniperunaa, kalkkunapihviä ja tomaattikastiketta. Hyväähän se oli, vaikka kuulin syödessäni myös päinvastaista. Kyllähän siihen olisi voinut laittaa hieman enemmän mausteita, mutta ilmeisesti olin niin nälkäinen, ettei se minua haitannut.
Varttia vaille kolme lähdin päärakennukseen katsomaan tasan kolmelta alkavaa täysistuntoa, jossa hallinto vastaisi välikysymykseen. Sinnittelin lehterillä ehkä en niin kiinnostuneena puoli viiteen saakka, jolloin kyllästyin ja lähdin kotiin.
4.10.2007
Torstai. Tälle päivälle oli sovittu, että aloitan työt aamulla vasta kello 11. Ainakaan ei väsyttänyt, sillä nukuin aika pitkään. Lähdin Eduskuntatalolle samalla bussilla kuin olin eilen lähtenyt, joten minulle jäi hyvin aikaa käydä eräässä kaupassa ennen iltaa, sillä en ollut aivan varma josko kyseinen kauppa olisi enää auki päästessäni töistä. Parikymmentä minuuttia ennen kello 11:ä puhelimeni soi. Taru soitti olevansa sairaana kotona, eikä ollut tulossa töihin, mutta kertoi yrittävänsä saapua kello yhden jälkeen.
Tullessani työhuoneeseeni, tai oikeastaan edustaja Vehkaperän huoneeseen, Vehkaperä istui tietokoneen edessä. Sain tietää päivän ohjelman ja työtehtävät. Mirja opetti myös käyttämään pöydällä olevaa lankapuhelinta, jos minun tarvitsisi soittaa hänelle.
Istuin koneelle kirjoittamaan eilisen valiokunta-tiivistelmän loppuun. Tai ei loppuun, vaan ennemmin aivan uudestaan, sillä nyt tiesin suurin piirtein mitä tehdä. Kirjoitin myös tätä Vieraskynä-juttua siinä samalla. Ehdin siinä naputtaa 45 minuuttia, ennen kuin lähdin syömään. Ruokailun jälkeen istuuduin takaisin näppäimistön ääreen.
Kulutettuani parisen tuntia tietokoneella, Mirja kävi katsomassa miten minulla oli asiat sujuneet, ja samalla ilmoitti suullisen kyselytunnin alkavan piakkoin. Lähdin hipsimään istuntosalia kohden.
En jaksanut jäädä seuraamaan täysistuntoa suullisen kyselytunnin jälkeen, vaan lähdin pois. Tulinpa kuitenkin seikkailtua, sillä menin väärästä ovesta ulos lehteriltä. Enkä tietenkään kehdannut enää palata takaisin saliin, vaan jatkoin matkaa pitkiä portaita alas. Saavuin luullakseni vieraille tarkoitetuille sivuovelle. Sama se, ajattelin ja astuin ovesta ulos, jonka jälkeen kävin pääoven kautta hakemassa tavarani.
5.10.2007
Perjantaina aloitin taas kello yhdeksän. Osuin oikeaan bussiinkin, ja saavuin talolle hyvissä ajoin. Taas istuin tietokoneen eteen kirjoittamaan tätä palstaa ja lukemaan lehtiä. Tänään minun piti käydä tutkimassa lehtisalissa Oulun seudun paikallislehtiä, erityisesti silmällä pitäen hiljattaista välikysymystä sekä eilistä kyselytuntia.
Kävin avustajien kokouksessa katsomassa mitä siellä oli, ja jäin sieltä suoraan lehtisaliin silmäilemään lehtiä. Enpä saanut kuitenkaan kovin paljoa aikaan, sillä en tiennyt kuin pari lehteä joita minun olisi pitänyt lukea.
Palasin sieltä takaisin huoneeseen, ja päivitin tätä juttua hieman lisää. Tajusin olevani nälkäinen.Tallustelin kysymään Tarulta joskos lähtisimme ruokailuun, mutta hän tulikin ovellaan vastaan aivan samoissa aikeissa.
Syönnin jälkeen tulin odottamaan täysistunnon alkamista takaisin huoneeseeni, josta seurasin istuntoa television kautta. Kello 13:01 puhemies istui paikalleen, ja kuulutti täysistunnon alkaneeksi. Äänestyksen tulos oli 103 jaata, 65 eitä, 1 tyhjä sekä 31 poissa. Istunto päättyi 13:07. Enpä olisi saanut edes tätä irti jos olisin ollut itse lehterillä katsomassa.
Kohta tämän jälkeen edustaja Vehkaperä tuli luokseni. Täytimme TET-todistukseni, ja juttelimme viikon kulusta. Tämän jälkeen pääsin lähtemään, yhden hienon kokemuksen rikkaampana.
Joona Kemppainen
|
